Viikonloppu on onnistuneesti lusittu ja taas on maanantai ja arkinen aherrus jatkuu.
Lauantaina piti keksiä kohtalaisen edullista ruokaa isolle sakille, sillä miehelläni oli tänä viikonloppuna tyttärensä ja parasystäväni perheineen oli tulossa kylään. Päätettiin tehdä broilerin koipireisiä ja tahdoin taas vaihteeksi tehdä niitä muutoin kun tavallisella tylsällä tavalla. 🙂 Resepti kuului näin:
Tarvittava määrä broilerin koipireisiä
(+ koipireisien marinadi)
3 paprikaa suikaleina (vihreä, punainen ja keltainen)
1 Iso sipuli
4dl Kermaa
Mustapippuria
Suolaa
Aromisuolaa
Currya
Alkuun uuni 175 asteeseen ja koipireidet omissa marinadeissaan uuniin puoleksi tunniksi.
Sitten koipireisi kippo pihalle uunista ja kaadetaan päälle paprikat ja sipulit ja mausteilla maustettu kerma. Tässä vaiheessä nostin uunin lämpötilan 200asteeseen ja annoin koipireisien muhia vielä n. 40min.
Kaveriksi keiteltiin riisiä.
Ruoka oli hyvää ja maistuvaa ja kelpasi niin aikuisille, kun lapsillekin. Suosittelen kokeilemaan, ei nimittäin tarvitse olla mikään keittotaidon ihmelapsi selvitäkseen kyseisen ruoan valmistuksesta 🙂
Muuten lapset sitten leikkivät keskenään ja me aikuiset oltiin sosiaalisia keskenämme. 🙂 Sama toistui sunnuntaina, tällä kertaa me vain mentiin parhaan ystävän luokse syömään Kreikkalaistyyppisiä lihapullia ja spaghettia.
Se on kummallinen juttu, että yhdessä tekeminen on niinkin piristävää ja mukavaa. Myös rento oleilu on mukavaa ja viikonlopusta tosissaan jäi hyvä fiilis, joka kantaa näin maanantaiaamunakin. 🙂
Lauantaina jotenkin ymmärsin, että mulla tosissaankin on mahtava mies!!! Ihan pieniä juttuja, mutta se, että toinen auttaa ruoanlaitossa ja siivoamisessa ja kaikessa muussa on pientä, mutta kuitenkin todella mieltä lämmittävää, kun ei tartte yksin kaikkea hoitaa (vaikka siitä itse selviäisinkin).
Jotenkin mä koen, että mulla on käynyt miehen suhteen muutenkin tuuri. Mies osaa käydä kaupassa, laittaa ruokaa, osaa imuroida, pestä pyykkiä, tiskaaminen käsin ja koneella onnistuu myös. Eli kaikki kotihommat saa tehtyä puoliksi ja kohtalaisen sujuvasti riippumatta siitä, kumman kodissa ollaan. 🙂 Eli mulla ei sen asian puolesta ole mussutettavaa… 🙂
Mä olen joskus sanoittanut sen ääneen, joskus myöhäisteini-iässä, että haluan kaikin puolin tasa-arvoisen suhteen. Suhteen, missä voi keskustella avoimesti toisen ihmisen kanssa ja suhteen missä kaikki kotityöt menee jokseenkin tasan ja ennen kaikkea mä halusin ihmisen, johon voin oikeasti luottaa. 26-vuotta meni, mutta sitten mä sen löysin ja nyt ainakin tuntuu siltä, että: – Tää on tässä.
Mä joskus muistan sanoneeni, (kun ihmiset kyseli, että koskas meinaan vakiintua ja asettua aloilleni) että: ”Sitten kun se sopiva sattuu kohdalle, niin se on meikäläisen menoa, jos ei, niin mellastan edelleen miten tykkään!”
Elämäkin opettaa ja monta virhettä on tehty, ennen kuin tähän pisteeseen on päädytty. Ei tämäkään oleminen ongelmatonta ole, mutta mikä olisi? Ensinäkään se, että minä en ole maailman ongelmattomin ihminen ja muitakin isoja asioita on päällä. Ongelmien kanssa on kestettävä, sillä niistä on se tieto, että ne ratkeaa aikanaan ja hyvin suurella todennäköisyydellä lähitulevaisuudessa.
Suurimman osan ajasta olen kuitenkin onnellinen ja vuosi sitten näihin aikoihin en olisi ikinä uskonut sanovani näin. 🙂
****
Kilpirauhasleikkauksesta odottelen lisäinformaatiota edelleen. Mitä nopeammin tuonkin ruokatorvea aika-ajoin painavan ja hengitystäkin toisinaan häiritsevän elimen saa pois, niin pääsisin itsekin aloittelemaan mahdollisesti tasapainoisempaa elämää, kuin koskaan aikaisemmin. Odotan myös Patologin lausuntoa mielenkiinnolla sitten leikkauksen jälkeen, että mitä siltä kilpparista sitten todellisuudessa oikein löytyikään. 🙂 Ja sitten saan oikean diagnoosin. Parempi myöhään, kun ei milloinkaan. 🙂
Leikkauksessa ei ainakaan tällä hetkellä enää pelota mikään. Kuhan sen vaan saisi alta pois. Sain kuulla, että Tyroksiinihoito aloitetaan heti poiston jälkeen oletetulla ylläpitoannoksella ja sen jälkeen tehdään kontrolleja.
Jos Basedow ei koskaan olisi alkanut fyysisesti näkymään, niin mä kituisin edelleen ilman syytä. Eli jotain iloa ehkä silmien pullistumisesta oli ja pallosilmien ansiosta pääsen nopeasti leikkaukseenkin. 😀 Et jos jotain positiivista on tilanteesta löydettävä, niin se on tuo edellämainittu. Ruumiinlämpö huitelee edelleen 37 asteen paremmalla puolella ja nyt alkaa jo tuntumaankin, että kroppa on lujilla. Vajaatoiminta pitää kuitenkin huolen siitä, että kadet ja jalat on kylminä. Sikäli mielenkiintoista. 😀
Kun tyroksiinihoito aloitettiin silloin pari vuotta sitten, niin kummastelin lääkitystä aloitettaessa, kun huimasi aivan helvetisti ja kävelin käytännössäkatsoen pitkin seiniä, etenkin aamuisin ja melkein jokainen annosnosto teki saman. Koska liikatoimintaa ei kukaan osannut epäillä, niin ajattelin sen kuuluvan asiaan, etenkin kun huimaus ja aggressiot tasoittuivat. Se oli mahtava tunne, kun lämpä palasi jalkoihin ja käsiin, eikä enää palellut yhtään. No, pitihän senkin mennä sitten överiksi ja ei tosiaan palellut, kun hikoilin tekemättä mitään ja aikaisemmin hidas aineenvaihdunta nopeutui ihan omaan luokaansa… Te ette edes halua tietää… Sen voin kertoa, että maha toimi, kuin olisin syönyt risiniöljyä joka ruokailun yhteydessä. 😀
Eihän se pidemmän päälle ole kovin mukavaa ja jossain vaiheessa tulee se tunne, ettei se ole ihan normaaliakaan, etenkään siinä vaiheessa, kun silmien tilalla on pingispallot.
Ja nyt sitten ollaan siinä pisteessä, että odotellaan leikkausta, syödään Tyrazolia, ollaan vuoropäivinä vajaatoiminnalla ja sitten liikatoiminnalla. Välillä molempien oireet on samanaikaisesti päällä, mikä on kovin mielenkiintoista. Tänään on edessä taas kortisonitiputus… Mitähän mukavaa siellä on taas luvassa? 😛
****
Nyt on siis tullut kahteen asumisoikeusasuntoon tarjoukset ja vastaukset niihin laitoin eteenpäin tänään. Molemmat asunnot on saunallisia rivitalokolmioita. Toinen yhdessä ja toinen kahdessa kerroksessa, hinnallisestikaan näillä kahdella ei ole suurtakaan eroa. Itseä miellyttää enempi asunto, joka on yhdessä tasossa. Huomattavasti käytännöllisempisiivouksen kannalta.
Tosin kahdessa tasossakin on puolensa, nimittäin kaksi vessaa ja enempi pihapinta-alaa ja yläkerrassakin olisi parveke. 😀 Kumpikin asunto käy, mikäli saadaan kumpaakaan. 🙂 Aika näyttää. 🙂
-M-