Mä olen niin vajaalla kun ihminen voi vaan olla, verikokeiden tuloksia en oo saanut, mutta näkeehän sen entisestään turvahtaneesta olemuksesta, kortisonin syyksi kun kaikkea ei kuitenkaan voi laittaa… *mutinaa* No, kaksi kuukautta ja sitten ainakin ollaan pelkästään vajaalla ja elellään kilpirauhasetonta elämää ja silmäoireet varmaan helpottaa sen jälkeen. Sitten voikin aloittaa harrastamaan jotain heti kuntoutumisen jälkeen ja kun oikea lääketasapaino on löydetty. Elämä helpottunee sen jälkeen.
Tänään olen tyypilliseen tapaan ollut kortisonitiputuksen jälkeen kipeä. Lihaksiin ja niveliin sattuu. Ja taidan pienentää Tyrazol – annoksen yhteen tablettiin ja sitten taktikoin annoksen viikkoa/paria ennen labroja endon määräämään määrään. Omalla voinnillahan tässä on merkitystä, eikä labra-arvoilla. Mä kieltäydyn uskomasta endokrinologeja. 🙂 Little rebel forever. 😀
Myöskin mua ihan suoraansanottuna vituttaa ihan huolella turhasta mussuttaminen. Siis oikeasti turhista asioista, kun itellä on heikko olo ja väsyttää ja sattuu, niin mitään turhuuksia ei jaksa kuunnella. Miks ei koskaan mietitä, että mikä on hyvin sen sijaan, että mietitään että mikä on huonosti. Yksi syy, miksi mä jaksan tätä kaikkea ja kestän tän kaiken keskellä on se, että mä näen myös hyviä asioita mun elämässä. Asiat voisi olla huonommin.
Mutta mulla on ystäviä, työpaikka, jonkun verran rahaa, hyvä mies, hyvä tukiverkosto ja pari mahtavaa kissaotusta. Mä viihdyn mun elämässäni, vaikka sairaudet varjostaakin sitä, mutta mun kohtalo ei ole ikuinen ja se toimii myös valopilkkuna mun elämässäni. 🙂
Samaa aihetta käsitteli blogissaan eilen paras ystäväni ja voisinkin tähän laittaa linkin hänen blogiinsa, jos jotain kiinnostaa lukea. Blogi löytyy TÄÄLTÄ!
Mariam kuittaa!
-M-