Blogi on ollut liiankin pitkään tauolla, mutta mä.elän kotiäidin arkea ja niitä arkiblogeja on netissä melkein enemmän kun kissavideoita. Yritän mahdollisuuksien mukaan välttää kertomasta blogissa vauvavuoden kootuista tarinoista. Tietysti tää blogi on muotoutunut vuosien saatossa kanavaksi purkaa ajatuksia, eli ehkä vauvastakin joskus kerron vielä, mutta tänä yönä se ei ole mun agendalistalla. 😉
Mun mielessä pyörii tällä hetkellä se, että maailma on yksi ihmeellisimlistä paikoista… Hetkinen… Tarkennan… Maailmassa olevat ihmiset (osittain) on vähän eriskummallista sakkia…
Oon ollut aktiivinen somettaja liki koko 2000-luvun ja blogannut vuodesta 2005 saakka. Somessa on tapahtunut viime aikoina hyvin suuri muutos. Siinä missä mua pidettiin vuosituhannen alussa jotenkin hulluna, kun kirjoitan nettiin ”julkista päiväkirjaa”, niin nykyään blogaaminen ja vlogaaminen on monelle arkipäivää…
Mä oon ehkä SLS (so last season), kun ajattelen, ettei yksityisten ihmisten blogit ole muuta, kun ”kevyttä” ajanvietettä. Blogissa ihminen tuo julki omia ajatuksiaan, näkemyksiään ja käsityksiään asioista. Mukana voi olla viittauksia ja lähteitä, mutta yleensä tapana on etsia ne lähteet, jotka tukee omaa ajatusmaailmaa.
Jos ammattikorkeakoulu jotain opetti, niin sen, että tutkimustulos on eri asia, kun sen tulkitseminen. Mikä tahansa saadaan näyttämään miltä tahansa, mikäli tutkija ei kykene objektiivisuuteen.
Mä tein tutkimuksen oman työyhteisöni työhyvinvoinnista ja perehdytyksen tasosta. Olisin helposti pystynyt nostamaan ne asiat esiin, joissa ihmiset on kanssani samaa mieltä ja pyöritellä asiaa siten, että se tukee mun henkilökohtaista näkemystäni. Mutta… Oikea tutkija on Sveitsi ja pyörittelee tuloksia kokonaisuutena ja pilkkoo ne niiltä osin palasiksi, kun se on järkevää ja palvelee tarkoitusta. Näistä tehdään yhteenveto, joka on tutkimuksen tulos. Tätä ennen tutkija kuitenkin miettii tutkimuskysymyksen, johon vastauksena toimii mainitsemani yhteenveto.
Nykyään musta tuntuu, että maailma on menossa narsistisempaan suuntaan ja jollain pitää erottua joukosta. Oli kyse ruokavalioista, liikunnasta, hienoista valokuvista somessa, uskonnosta, ideologiasta tai mistä tahansa muusta aatteesta. Yhteisöllisyys on katoamassa ja tilalle on tulossa ajatusmalli, jossa kaikki ajatellaan minun tai minuuden kautta. Sitä sitten pönkitetään kaikin mahdollisin tavoin. Periaatteessa en näe tässä mitään väärää, se vaan on tän ajan henki. Ongelmat ilmenee epävarmuuden ja yksinäisyyden lisääntymisenä. Se, joka vaikuttaa elävän somen mukaan täydellistä elämää, niin todennäköisyys sille, että tämä kärsii henkisesti on hieman kohonnut.
Fakta on muuttanut muotoaan yleiskäsitteenä. Fakta ei ole välttämättä enää tutkimustietoa, vaan se on jotain, mistä joku kertoi blogissa tai se on irrallisia lauseita tutkimuksista, pahimmillaan mutua. Lause/virke/kappale/luku voi olla ihan mitä vaan, jos se irroitetaan alkuperäisestä kontekstista. Kun virallisessa tutkimuksessa käytetään termiä valtaosa, niin se tarkoittaa valtaosaa ihmisistä ja jos tutkimuksen kohteena on valtaosa ihmisistä, niin marginaaliryhmät jää tarkoituksella huomiotta, koska muutoin meillä ei tutkimukset valmistuisi milloinkaan, jos jokainen eri marginaali analysoitaisiin läpi. Marginaaleista tehdään omia tutkimuksiaan.
Tää yöllinen sekava kirjoitus on mun tajunnanvirtaa, mutta jos edes yksi ihminen tajuaa mun ahdistuksen tän fanaattiseksi muuttuneen maailman kanssa oon ehkä voittanut jotain.
Ja jos edes yksi ihminen muuttuu edes hieman kriittisemmäksi faktojen kanssa oon voittanut jotain vähän enemmän.
Toni Wirtasen sanoin:
”Totuus riippuu näkökulmasta/ei voi tuulta ennustaa/saa mieli hohtamaan kullalta/kaiken minkä tahtoo.”
-M-
Ps: Pahoittelen kirjotusvirheitä, tää ei oo älypuhelimella hirveen helppoa.