Miksi niin epätyypillinen? Tänään ei ollut työpäivä, vaan opintoihin liittyvän PRO – valmennusryhmän kokoontumisajot. Mun HOPS – ohjaajana/valmentajana toimii ko. ryhmän vetäjä, mikä saattaa jollain tasolla haitata mun opinnäytetyön arviointia. Mutta onhan mulla opinnäytetyönohjaaja olemassa myös Kuopiossa. 😀 Eli opinnot on vähän sekavalla tolalla. Mun suunnitelma on saattaa oppari loppuun huhtikuun kuluessa, siihen liittyvät kypsyysnäytteet ja seminaarit on silloin takana. Ajattelin myös olla kummallinen ihminen ja pyrkiä portfolioseminaariin heti keväällä. Kesän aikana toteutan sosiaalisen vahvistamisen projektin lasten leirillä töissä ja kielistä toisen koetan tenttiä heinäkuun aikana. Toinen kieli ja pari pilipalikurssia jäänee syksyyn… Haen 16 op:n edestä hyväksilukuja vielä, eli katsotaan kuinka mun lopulta käy. Varmasti tulen tiedottamaan muuveistani opintojen suhteen. 🙂
Tänään siis mentiin opiskelukaverin kanssa koululle ja kerrankin ajoissa. Viimeksi oltiin melkein 30min myöhässä. Nyt me ”yli-innokkaat oppijat” olimmekin liian aikaisin paikalla. Etuajassa n. 2h. 🙂 Hengailtiin käytävillä aikamme ja mentiin syömään opiskelijahintaista lounasta ja sitten kuokan ulkopuolelle venailemaan. Opettaja onneksi saapui (emme olleet paikalla vääränä päivänä, taikka päivää ei ollut peruttu meidän tietämättämme) ja päästi meidät luokkaan. Jokainen taas esitteli itsensä ja kertoi omasta opinnäytetyöstään. Välillä mulle tulee mieleen, että oon jossain AA – kerhon kokouksessa: ”Moi, mä oon Pikku Myy ja mulla on opinnäytetyö tässä vaiheessa.” Sit muiden tehtävä on hymyillä kannustavasti ja nyökkäillä tahdissa samaan aikaan kun kerrot, et mitä teet. Ketään ei oikeasti kiinnosta ja miksi kiinnostaisi? Opparihan se vaan on, eikä sitä kukaan kuitenkaan koskaan tule lukemaan. 😛 Tänään mä herätin hämmennystä kertomalla siitä, mitä tein opparin eteen eilen illalla. Kerroin opettajalleni (ja muulle ryhmälle), että viime kuun tapaamisesta olen päässyt siihen pisteeseen, että meidän kodissa kahlataan ja eletään mun kirjastosta hankkiman lähdemateriaalin seassa ja että olen jo lähdemateriaalia hyödyntäen kirjoittanut yhden sivun opinnäytetyötäni. Lisäksi olen tehnyt webropol-kyselyn 70% valmiiksi, sopinut opparipalaverin työelämän edustajan kanssa ensi viikoksi ja että haastattelut alkaa tällä viikolla. Tän jälkeen opettaja tiedusteli, että valmistuukohan opparini jo maaliskuulle. Vastasin siihen: ”En usko, että kykenen ihmeisiin tässä asiassa.” Se tyyppi vaan myhäili ja sanoi, ettei sitä koskaan tiedä. Melkein kapina mussa nosti päätään ja teki mieli sanoa, että vaikka se valmistuisikin maaliskuussa, niin palautan sen vittuillakseni vaan huhtikuussa. Mut olisko vähän tyhmää omien opintojen etenemisen kannalta?
****
Koulun jälkeen tulin opiskelukaverin kanssa keskustaan ja siitä hyppäsin junaan. Koomasin kotona hetken ja sitten olikin aika lähteä kohti uutta harrastustani: – astangajoogan alkeiskurssia. Tänään on väsyttänyt ja keljuttanut. Jos eka kerta meni hyvin, niin tää toka kerta oli semmonen henkilökohtainen harakiri. Aurinkotervehdyksen A – osassa ei ollut mitään ongelmaa, se on liikesarjoista helpoin, se menikin hyvin. Aurinkotervehdyksen B-osassa, kun piti rullata ittensä ylös punnerrusasennosta kulma-asentoon, niin mä tein sen jotenkin kummallisesti, jolloin aikanaan damagea ottanut hartiani petti mut ja läsähdin maahan. Sen jälkeen mä sitten keskityin hengittelemään, kun muut teki sarjan vielä pari kertaa.
Aurinkotervehdys A ja B.
Kuva otettu ZUBI’S CORNER – blogista: – Hei aurinko!
Mä oottelin sitten kaikessa rauhassa lotusasennossa, että kaikki muut saa liikkeensä loppuun ja katselin vierestä. Aina ei voi reenikään kulkea siten miten pitää, mutta opinpahan taas, että rullaaminen punnerrusasennosta kulma-asentoon kannattaa tehdä muutoin, kun hyppäämällä itsensä repien. 
Ehkä monen mielestä absurdia, mutta mulle lootusasento on ihan luonteva istumatapa. Moni taistelee ja takeltelee sen kanssa ja mä taas vastaavasti muutamien liikkeiden kanssa, joissa tarvittaisiin käsien lihaksia. Surullista, mutta mun käsissä ja ylävartalossa on liian vähän voimaa suhteessa alaraajoihin ja alavartaloon.
Loput sarjat meni melko hyvin vaikka tasapainon kanssa vielä saa tehdä vähän töitä. Pitää varmaan himassa muutaman kerran viikossa tehdä aurinkotervehdyksiä ja vähän soturisarjaa. Vaikka tänään ei ollut onnistuneet harjoitukset, niin en vielä luovuta kuitenkaan, kyllä mä opin! 🙂 Ja osaanhan mä jo jotain!
-M-