Blogi on taas ollut oman onnensa nojassa. Ihan aina ei jaksa kirjoittaa ja onneksi tää ei nyt olekaan mikään velvollisuus. 🙂 Muutakin tekemistä on ja tulen aina silloin kirjoittamaan, kun siihen löytyy jonkunnäköinen inspiraatio. Tänään taas on, huomisesta en tiedä. Opinnäytetyön pitäisi alkaa kiinnostamaan ja olenkin haalinut jo materiaalia ja saanut puoli sivua tekstiä aikaiseksi. 😀 Eiköhän se puoli sivua lisäänny ihan lähiaikoina. Huomenna on koko päivä aikaa kirjoittaa ja nää päivän riipaisut ilman keskeytyksiä sopii mulle. Tiistaina on koulua ja siellä mulla toivottavasti on opettajalle jotain kerrottavaa mun opinnäytetyöstä. Joku sanoisi, että opparin tekeminen on asenteesta kiinni, mutta ei se ole. Mun tutkimuskysymys on se, että miten perehdyttäminen (tai sen puute) vaikuttaa työhyvinvointiin. Selvennän opinnäytetyössäni myös perehdyttämistä, työhyvinvointia, myötäuupumusta ja montaa muuta mielenkiintoista asiaa ja sitten saan työyhteisölle luotua jonkunnäköisen perhehdytyskansion. Tää on prosessi, joka ehkä vie multa järjen. Mutta ehkä tän prosessin jälkeen olen taas kokemusta rikkaampi ja sanon, ettei koskaan enää… Paitsi seuraavalla kerralla. 8) Toni Wirtanen on taas onnistuneesti sanoittanut biisin, joka taas tuo julki ne ajatukset, joita käyn läpi tehdessäni opinnäytetyötäni.
Apulanta – Miinus nolla
(Biisi kuunneltavissa TÄSTÄ)
Huomaan tulleen kriisisyklin siihen vaiheeseen
Et ennätystä voidaan kellottaa
Kuinka kauan kestää päästä siihen tunnelmaan
Missä saastaan helmet haudataanNollaluokan ratkaisuita rakkauteen
A+ -luokan syitä sattumiin
Superraskaan sarjan ristiriitaisuus
Ja miinus nollan verran kunniaaMiinus nolla, ei enempää
Tarkalleen sen määrittää
Miinus nolla, siis enintään
Tyhjempään ei pysty vaikka yrittää ja yllättääToisenlaista hämmennystä tänään tarjoo perheenvaihto-blues
Kaikki oppii jotain palovamman saatuaan
Mut toiset kastematoo heikomminSulla ei oo näyttää mitään sellaista
Mitä ei oo nähty joskus aiemmin
Ketään ei sen pitäis enää yllättää
Et ihmisyys on tahra patjallaMiinus nolla, ei enempää
Tarkalleen sen määrittää
Miinus nolla, siis enintään
Tyhjempään ei pysty vaikka yrittää ja yllättääMiinus nolla
Miinus nolla
Miinus nolla
Miinus nollaMiinus nolla, siis enintään
Tyhjempään ei pysty vaikka yrittää ja yllättää
Miinus nolla, ei enempää
Tarkalleen sen määrittää
Miinus nolla, siis enintään
Tyhjempään ei pysty vaikka yrittää ja yllättää
Mä ihmettelen toisinaan, että mikä iankaikkisessa sai mut hakeutumaan ammattikorkeeseen ja kuinka mä tästä nyt todellisuudessa edes selviän? Monimuoto-opinnoissa haasteellisinta on se, että melkoisen pitkän matkaa joutuu kulkemaan ilman ohjausta ja tukea. Ehkä kokopäiväopinnoissa pääsisi huomattavasti helpommalla. Kyllähän mä tän homman vien loppuun saakka, vaikka se veisikin multa järjen, ainakin osittain. Opinnäytetuskan(kin) kohdalla aika kultaa muistot ja sit mä itseni tuntien oon taas jossain vaiheessa opiskelemassa uutta pilipaliasiaa. 😛
****
Perjantaina tuli onnistuneesti vuosi savuttomuutta täyteen, eli olen mä kuitenkin jotain saavuttanut. Jotain melko suurta kun katsoo oman elämän näkökulmasta. Itsensä myrkyttäminen on ainakin tullut tiensä päähän. Mutta viimeksi kun lopetin tupakoinnin, niin päätin, ettei koskaan enää yhtäkään tupakkaa. Toistaiseksi tässä päätöksessä on pysytty ja aikeissa on pysyäkin. 😀 Savuttomuus avaa elämään paljon sellaista, mitä ei tule tupakoidessa ajatelleeksi. Ei ole pakko mennä ulos kaatosateeseen hengailemaan, hengittäminen helpottuu ja fyysinen suorituskyky kasvaa. Niin ja tietysti ruoka maistuu paremmalle ja kiloja saa lisää. 😥
Seuraava projekti opparin ohella onkin pudottaa painoa ja tässä projektissa auttaa kerran viikossa jooga. Olin viime tiistaina ensimmäistä kertaa joogassa. Keskiviikkona ja torstaina kroppa kertoi mulle, että joogaaminen on fyysisesti raskasta ja ne päivät kroppa päättikin olla kipeä. Ensi tiistaina kuitenkin uudelleen, jahka venytyksiin ja muuhun tottuu, niin eiköhän kiputilatkin katoile ja suorituskyky kasvaa. Sitten joogaliikkeitä voi alkaa mahdollisesti tekemään kotonakin, mikäli mielenkiinto riittää. Mä tarviin tommosen harrastuksen, jossa mä voin vaan keskittyä omaan olemassaoloon, hengittämiseen ja ajatuksiini. Työn vastapainona se on hyvä harrastus.
Tämmöistä tänään. 🙂
-M-