Pitkästä aikaa istun kirjoittamassa taas. Jotenkin tuntuu, että pitkähkö kirjoitustauko on tehnyt asioiden kirjoittamisesta hankalaa. Kai se vaikuttaa ja toinen asia on se, että en ole keksinyt kuinka ilmaista asiat niin, ettei äitiyden mukanaan tuomat hormoniryöpyt ota taas valtaa.
Elämä nykyään pyörii vahvasti kodin ja pienen pian 9kk täyttävän tyttären ympärillä. Äitiys on kaikesta väsymyksestä ja turhautumisesta huolimatta ihan mukavaa ja huomaan viihtyväni vauvan kanssa. Joka päivä eteen tulee vähintään yksi uusi yllättävä asia, hyvässä tai pahassa… Toisinaan molemmissa.
Eniten esikoislapsen vanhempana mua riepoo se neuvojen tulva joka tulee. Raskausaikana alkoi jo neuvoja sadella siitä, miten täytyy nukkua varastoon seuraavat 15 vuotta ja mitä saa syödä ja mitä ei saa syödä ja miten pitää nukkua ja kuinka kannattaa liikkua. Myös paljon tuli ohjeita siitä, mitä vauva tarvitsee ja missä asennossa kannattaa synnyttää… Ja blaah…
Vauvan synnyttyä tulee sitten vielä enemmän ohjeita lähtien ihan tuttien mallista, muodoista, materiaalista ja väreistä. Sitten vaipoista saa myös kasan ohjeita ja siitä, kuinka vauva pitää pukea. Korvike vai imetys? Tutti vai ei tuttia? Onko pakko käyttää kalleimpia vaippoja vai käykö halvimmat mahdolliset? Voiko pojalle pukea pinkkiä? Voiko tytöllä olla sininen villapaita? Rokottaakko vaiko ei? Kuinka lämmintä kylpyveden pitää olla? Laitetaanko kylpyveden joukkoon vauvaöljyä, pesuainetta vai kylpeekö vauva pelkässä vedessä?
Jos ihan jokaisen ohjeen ja näkemysen olisi noteeraannuy niin meidän vauvalla ei olisi minkäänlaista tuttia, eikä mitään vaippoja, eikä sille puettaisi vaatteita, joten värejäkään ei tarvitsisi pohtia. Vauva ei myöskään kylpisi milloinkaan… Koska jokaiselta ihmiseltä kuulee neuvoja ja sitä ennen annetut vinkit kumoutuu.
Vauvan hoitamisessa kyse ei ole todellakaan faktoissa, vaan ”käyttökokemuksessa”. 🙂
Näin ollen mä päädyin jo loppuraskaudessa miehen kanssa siihen, että lähdetään niillä tarvikkeilla liikenteeseen, joita arvellaan tarvitsevamme ja hankitaan niitä muita sitten, jos niille tulee tarvetta. Vaipat ja tutit ja jopa vauvan vaatteet valikoitui käyttökokemuksen perusteella, samoin kun kaikki muukin roina. Luin paljon ihmisten ratkaisuista ja sovelsin järkeväksi katsomiani asioita meidän arkeen.
Tää ei kuitenkaan oo hyvä juttu välttämättä, jos kuuntelee ulkopuolisten mielipiteitä, koska kaikki on tehnyt asioita omalla tavallaan ja se on paras tapa… Äiti todellakin on äidille susi. Toisinaan oon tekemisteni kommentoinnista pahoittanut mieleni, mutta en ole kuitenkaan suostunut muokkaamaan toimiviksi ratkaisuiksi katsomiani juttuja. Ne jutut on muovautuneet tän lyhyen äititaipaleen aikana ja ne tulee muotoutumaan edelleen lapsen kasvaessa…
Tyttären koliikkiajan neuvot ja pohdinnat on jääneet mieleen. Ihmiset saattaa kysyä, että olenko muistanut ruokkia vauvan, vaihtaa sille vaipan tai pitää sylissä?
SIIS MITÄ?!?!? Jokainen vanhempi/lasten kanssa paljon tekemisissä ollut henkilö tietää, että ensin itkevä lapsi otetaan syliin ja tarkastetaan em. perusjutut. Vaikka mä olen esikoislapsen vanhempi, niin en mä nyt mikään ihan järkyttävä idiootti ole! Kokeilin siihen koliikkiin kantoliinoista, kapaloinneista, korvikkeen vaihdosta, imetyksen lisäämisestä ja sen vähentämisestä, oman ruokavalion muuttamisesta ja vatsalla pitämisestä lähtien kaikki kikat… Ja ihmiset kysyy, että oonko muistanut vaihtaa vaipan, syöttää ja pitää sylissä vauvaani? Melko ironista kuulijan kulmasta katsottuna. 😀
Lopulta ongelma ratkesi sillä, että vaihdoin D-tipat toisiin ja koliikki poistui. Eli kyseessä ei tainnut olla aito koliikki, vaan D-tippojen aiheuttamat vatsakivut. Mutta koliikkia vastaava se viisiviikkoinen kuitenkin oli itku alkoi klo: 19.00 ja se jatkui aina puolille öin saakka.
Lohdullinen ajatus kuitenkin oli se, että kun tässä on tavattu muita esikoislasten vanhempia, niin yhtälailla he ovat joutuneet neuvojen ristituleen ja yhdessä on pohdittu, että mitä voi ja mitä ei voi tehdä vauvan kanssa. Mä yritän itse olla neuvomatta muutoin, kun pyydettäessä, vaikka se on välillä vaikeaa. 🙂 Kasvun paikka siis itselläkin.
Meidän vauva on alusta saakka saanut ravinnokseen äidinmaidonkorviketta, vauvamme syö tuttia ja käyttää Muumivaippoja. Lisäksi puemme vauvan ehjiin, puhtaisiin ja mahdollisimman käytännöllisiin vaatteisiin, väri on toissijainen asia. 🙂 Niin… Ja käy se meidän vauva kylvyssäkin, välillä vedessä on vauvaöljyä, välillä pesuainetta ja välillä riittää ihan vesi. 😀
Eli tämmöinen postaus tällä kertaa. Toivottavasti tää henkinen oksentaminen ei loukannut ketään, se ei ollut tarkoitus. 🙂
-M-