Tänään siihen kysymykseen on helppo vastata Apulannan Mitä Kuuluu – lyriikoilla. Biisi on kuunneltavissa TÄSTÄ.
Sitten ne lyriikat:
Mitä kuuluu
Hei hei mitä kuuluu
Sä kysyt ja kaikki on ok
No hyvä sun on puhuu
Kun sä et tiedä miltä musta tuntuu
Mä oon niin iloinen kun näin sut jossakin
Telkkarissa tai kadulla matkalla jonnekin
Onnelliset kulkee käsikkäin ja hymyillen
Moni paikka kutsuu
Minnekään mä kuulu en
Hei hei mitä kuuluu
Sä kysyt ja kaikki on ok
No hyvä sun on puhuu
Kun sä et tiedä miltä musta tuntuu
Maalasin sut seinälleni sua vain oottaen
Katsot alas minuunpäin kuin mielisairaaseen
Kaisulla on hauskaa
Ainakin mä luulen niin
Kun puolimatkassa joka paikkaan
Aina joudun eksyksiin
Hei hei mitä kuuluu
Sä kysyt ja kaikki on ok
No hyvä sun on puhuu
Kun sä et tiedä miltä musta tuntuu
Oikeestaan kaikki pitkän ajan sisällä kertynyt patoutuma ja turhauma esiintyy tässä biisissä. Mä olen miettinyt, että mitä kaikkea voi esimerkiksi antaa anteeksi. Kaikkea ei vaan voi, kun se kasautuu pitkälle, jopa katkeamispisteen yli. Rajalla on käyty liian monta kertaa ja kun sen ylittää, niin mä irrotan. Mä oon vaan siinä määrin idiootti, että mä annan mun rajojen venyä melkein loputtomiin. Mikä tekee musta todellisen idiootin on se, etten mä yleensäkään kuuntele muiden mielipiteitä, vaikka koko muu maailma olisi oikeassa ja mä väärässä. Mä oon vaikka yksin väärässä maailmaa vastaan, kunhan saan pitää mielipiteeni ja näkemykseni. Se on huono piirre ihmisessä. Todella huono.
Mutta oikeastaan biisi puhuu puolestaan kaiken sen, mitä mulla on sanottavaa tässä vaiheessa elämää…
-M-