Kortisonitiputuksen jälkeinen päivä… Eilen olin viisas ja aloitin MSN-jauheen käytön uudelleen, popsin myös suklaalta maistuvaa magnesiumia ja koska mulla on jostain syystä ihan hillitön fiksaatio appelsiinimehuun, niin aloitin nyt myös vahvat c-vitamiinipillerit. 🙂 Näiden lisäksi syön kortisonitiputuksen takia vatsansuojalääkkeitä, kaliumia ja kalkki + D -vitamiinia. ”Nappeja,nappeja kaikille nappeja!!!” Vointini puolesta olen myös vakavasti harkinnut ottavani pikkuisen lisää d-vitamiinia. Ei se ainakaan pahaan konkurssiin tässä tilanteessa johda, ottaen huomioon piemeän vuodenajan. Hmm…
Sen lisäksi vihreä tee – kapselit on kanssa ollut kova sana, koska ne sitten taas poistaa myrkkyjä ja raskasmetalleja elimistöstä. Ennen en oo uskonut lisäravinteisiin, mutta sitä mukaa kun terveys pettää, niin epätoivoisuuksissaan näihin on sortunut ja huomannut ne toimiviksi. 😀
Noniin, se ravintolisistä… 🙂
Kortisoni verottaa taas voimia hirveesti ja olen taas ollut ”Angry Bird”. Kuinka oikeasti selittää ihmisille, että: – Täti on nyt vähän kilipää, kun on kipuja ja väsyttää, muttei saa nukuttua, kun on pikkusen enempi virtaa. Koomainen zombie on aika-ajoin vauhdissa. 🙂
Ja kun mä kirjoitan mun elämästä ja ajatuksista, niin se harvoin on mitään henkilökohtaista ketään kohtaan. Minä kritisoin ja ilmaisen mielipiteitäni suoraan ja kaunistelematta, se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö kuuntelisi myös vastaväitteitä ja ymmärtäisi muiden ihmisten elämää ja näkökulmia. En mä ole niin ehdoton, ettenkö ymmärtäisi, että muillakin on vaikeaa ja rankkaa.
Mä en vaan omien taisteluideni lisäksi jaksa/kykene käymään muiden taisteluita ja mun on elettävä omaakin elämääni kaiken sairastelun ohella. Mä autan kyllä, mutten enää ole ihan valmis kaikkeen, eikä mun tarvitsekaan. Miksi ihmeessä mä tekisin elämästäni hankalempaa kun se jo on? Teen asioita omien henkisten resurssieni ja voimavarojeni niin antaessa myöden. Niinhan muutkin ihmiset tekee, kai mullakin on oikeus?
Ennen kaikkea mä tahdon tehdä niin kuin MINÄ HALUAN ja miten hyvältä tuntuu. Ja koska mä oikeastaan voin tehdä niin, niin eipä siihen kukaan ole mikään mussuttamaan. 😛 Saatte syyttää itsekeskeiseksi. 🙂
Mulle on ihan sama, mitä muut kelaa mun elämästä, mun tavoista toimia ja ratkaista ongelmat. Ihan sama, että kuin paljon ja mitä puhutaan. Mä taaplaan tyylilläni ja olen valmis tekemään todella paljon sen eteen, että mun elämä on elämisen arvoista ja että pystyn elämään niin onnellisena, kuin se vain on mahdollista. 🙂
-M-