Mun oppari on ihan raakile vielä, mutta laitoin sen raakileen 13min ennen deadlinea maailmalle ihmisten luettavaksi. Kirjoitustyötä on tehtävänä vielä paljon, mutta mä onneksi saan tuotettua tekstiä melko nopeasti ja virheettömästi. Se on tässä vaiheessa elämää mun ehdoton vahvuus. Lähdekirjallisuutta mulla on paljon, peräti 13 kirjaa. Siihen päälle, kun lasketaan kaikki netistä löytyvä materiaali, viiden henkilön haastattelu, sekä Webropol – kysely. Mä väitän ainakin onnistuneeni tiedon keräämisessä ja erilaisten tutkimusmenetelmien hyödyntämisessä.
Jos saan kahdessa yössä ja kahdessa illassa tuotettua noin puolet vaaditusta sivumäärästä, niin onkohan opinnäytetyö hienosäätöä vaille valmis tämän viikon lopussa? Henkilökohtaisesti ainakin haluan uskoa näin.
Ilman tukea tähän ei pystyisi kukaan. Mies tukee tätä hulluutta sillä, että antaa tietokoneen mun käyttöön. Samassa vaiheessa olevat opiskelukaverit kannustaa eteenpäin, samassa veneessä oleva työkaveri kannustaa eteenpäin, esimies kannustaa ja lukee tekstiä. Korkeakoulun opettajatkin ruoskii eteenpäin. Tuen merkitys on suuri ja etenkin sellaisilta saatu tuki, jotka tietää minkälainen prosessi tää on.
Tällä alalla opiskellessa tiedon reflektointi ja oma pohdinta on merkityksellisempää kuin mikään muu. Periaatteessa toteutetaan tutkimusta pohjautuen faktoihin, mutta myös oma tapa tarkastella maailmaa näkyy kaikessa, mitä tehdään. Kuulostaa varmaan helpolta verrattuna ydinfysiikkaan tai johonkin oikeeseen tieteenalaan, mutta sitä se ei ole. Oman henkisen kasvun, heikkouksien ja inhimillisyyden kanssa tehdään joka päivä töitä. Ymmärtääkseen ihmisyyttä on ensin ymmärrettävä itse, että on ihminen.
Musta ei todennäköisesti koskaan tule mitään kuuluisaa, mutta teen töitä niiden ihmisten parissa, joista joskus tulee ehkä kuuluisuuksia. En tule keksimään parannuskeinoa sairauteen tai tekemässä läpimurtoa missään tieteellisessä asiassa. Mun rooli on jotain ihan muuta ja se on hyvä. Olen valinnut alani osin siitäkin syystä, että se on omanlaisensa mielenosoitus nyky-yhteiskuntaa vastaan, jossa raha ja maallinen omaisuus ratkaisee. Tai asema määrittää ihmisenä. Mä valitsin alan, jossa henkinen pääoma on keskeisessä roolissa, enkä ole sitä valintaa katunut.
Yksi kaveri aikanaan kritisoi mua siitä, että en lähtenyt opiskelemaan alaa, jossa pääsisi käärimään rahaa, kun potentiaalia olisi vaikka mihin. Totta ehkä sekin, mutta valitsin alan, johon ei kyllästy ja joka haastaa mut ihmisenä ja joka pitää nuorekkaana. 🙂
-M-