Opinnäytetyö on edelleen mulla päivän polttavana aiheena, koska munhan pitää tehdä tutkimustyötä ja välttää kaiken maailman sosiaalisia houkutuksia. Toisaalta, tää prosessi (toivottavasti) on ohi ensi viikon perjantaina kypsyysnäytteen jälkeen. Huomisen paahdan täysillä ja viikolla teen pakolliset hienosäädöt ja sitten se työ saa lähteä maailmalle mun käsistä. Mutta on kyllä sellanen maalinalta – suoritus, ettei mitään jakoa. Varovasti uskallan toivoa, että yllän kolmoseen. 😀 Mä aina jotenkin kuvittelin, että kaikista mun kouluhommista opinnäyte on se, mihin panostan kaiken ajan ja energian ja teen sen vieläpä täysillä. Noh, kissan viikset!!! 😀 Tässä mä huomaan rääpineeni kasaan elämääkin suuremman esseen, joka työllistää jonkun verran, mutta ei kuitenkaan prosessina tunnu ylitsepääsemättömältä. Tänään tietysti yllätyin, kun mun tutkijantaidot pääsi ihan oikeuksiinsa, oon oikea opinnäytetöiden Sherlock Holmes! Mä kirjoittelin oppariin, että teen tämmöstä älymägeeta toiminnallista opparia, josta siis syntyy toiminnallinen tuotos. Kirjallinen osuus taas on toiminnallisen prosessin auki kirjoittaminen… Hetkinen… Seis! Mä hukun kirjoihin, mä oon tehnyt Webropol – kyselyn, mä oon haastatellut ihmisiä. Onhan tässä muutakin, kun itse prosessi. Tutki ja kirjoita – kirja käteen. Kyllä, se on laadullinen tutkimus myös. Varmista asia Internet lähteistä… Kyllä, nekin on yhtä mieltä Hirsijärven kanssa. Tämä toiminta on myös laatua. 😀 Onneksi tuli tässä vaiheessa havahduttua todellisuuteen, eikä esimerkiksi sitten, kun on liian myöhäistä.
Kävin alkuviikosta esittelemässä opinnäytetyötäni seminaarissa. Mä olin päivän avausesiintyjä ja koska mulla oli henkisiä vaikeuksia puolivalmiin opparin kanssa, niin päätin tehdä niin hienon Prezi – esityksen, että ainakin muille esiintyjille tulee paineita siitä, miten hyvin mä vedän. Sehän alko ihan hiton hyvin. Siinä vaiheessa, kun mun piti alottaa, niin tyypit sääti vielä tekniikan kanssa. Kun vihdoin ja viimein tekniikka toimi, niin mun muistitikku meni todella osiin. Se piirilevy taisi olla ihan toimiva, mutta en sitä muistitikun jakojäännöstä viitsinyt opettajan koneeseen tunkea. Koska kyseessä oli Prezi – esitys, niin se onneksi oli saatavilla netin kautta. Jos mä olenkin ollut laiska kirjoittaja, niin olin kuitenkin vakuuttava esiintyjä. Mun opponoija oli melkoisen pihalla ja se esitti tosi hönöjä kysymyksiä ja kiinnitti kantaa ihan vääriin asioihin. Kun mä kysyin, että mihin se perustaa väitteensä, niin ei se sitten enää osannut vastata siihen. Mä jotenkin kuvittelin, että opponoidessa pitää olla ihan perusteltuja väitteitä, eikä vaan viljellä kommentteja miten sattuu. Opettajan palaute oli rakentavaa kuitenkin. 🙂
Mun opinnäytetyön aiheena on perehdyttäminen ja pohdin sen merkitystä työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen. Tietysti olen omistanut ihan oman kappaleen työhyvinvoinnille ja työssäjaksamiselle. Jotenkin tajunta laajenee monessa suhteessa, kun tekee ehkä tähän astisen elämän suurinta tutkimustyötä. Keskeisin hämmennyksenaihe on se, ettei työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen voi välttämättä itse vaikuttaa, kun tiettyyn pisteeseen saakka. Loput siitäkin lystistä ratkaisee työkaverit ja yleinen ilmapiiri töissä. Monissa työyhteisöissä on juuri kaksi edellämainittua asiaa hieman ongelmallisia, miten ihmeessä hankalaan työkaveriin voi vaikuttaa? – Ei oikeastaan mitenkään. Joskus puhe saattaa mennä jakeluun, mutta ihmisyyteen kuuluu myös se, että palataan asioiden normalisoiduttua jälleen tuttuihin uomiin. Ja arvatkaa miten vaikeaa on olla heittämättä itseään ja omia henkilökohtaisia angstejaan opparin mausteeksi? 😀 Kahtena yönä kirjoitin aamu neljään, neljänä iltana kirjoitin yö kahteen ja nyt ollaan muutaman kappaleen päässä valmiista opinnäytetyöstä. Toisilla kirjoittamiseen menee enemmän aikaa, mutta onneksi mullakin on henkilökohtaisia lahjoja ja se on tektin tuottaminen, lukunopeus ja luetun ymmärtäminen. Perjantaina tämä prosessi on tapulteltu. 🙂
****
Perjantaina oli ainutlaatuinen ja samalla myös harvinainen päivä, se oli nimittäin vapaapäivä. Mun ammatissa perjantaivapaat on harvinaista herkkua, joten sen kunniaksi hiippailin heti aamulla labraan, koska olin varannut itselleni ajan klo:7.30. Labran jälkeen menin kauppaan ja sitten tulin kotiin. Aamu yhdeksän jälkeen alkoi väsyttää ja päätin ottaa pienet torkut kuitatakseni univelat pois. No, ne pienet torkut kesti klo: 13.45 saakka, jonka jälkeen rupesinkin tekemään ruokaa, kävin suihkussa ja aloin valmistautua illan rientoja varten.
Me lähdettiin jälleen kerran katsomaan Apulantaa. Tällä kertaa kyseessä oli harvinaislaatuinen kaksiosainen keikka Kulttuuritalolla Helsingissä. Ensimmäinen osa keikasta oli akustinen ja Mato – biisistä kuultiin aivan uskomaton versio, joka vedettiin ilman yhtäkään soitinta. Äijät soitti niin sanotusti suutaan. Akustisen osuuden jälkeen oli väliaika ja väliajan jälkeen luvassa oli sitten perinteistä Apulanta-tykitystä, johon ollaan totuttu. 🙂 Mahtava elämys jälleen kerran. Meidän paikatkin oli aivan mielettömän loistavat, oltiin rivillä kaksi ja näkymät oli suoraan lavan eteen. Alkuun luultiin, että istuttiin väärillä paikoilla, mutta loppuunmyydyllä keikalla ei kukaan tullut meitä pois häätämään, joten kai ne paikat oli oikeat. 🙂
Kuvien laatu kamerakännykällä otettuna valojen vilkkuessa ei ole paras mahdollinen, mutta kyllä noista varmaan saa selvyyden, että oltiin jälleen ihan oikean asian äärellä. 🙂 Oudointa oli muuten olla Apulannan keikalla, josta puolet tuli istuttua. 🙂
Vappuaattona onkin vuorossa Ismo Alangon keikka tavastialla. Se keikka on silleen aika iso juttu, koska silloin olen opparista suorittanut myös kypsyysnäytteen ja se on silloin oikeasti ohi koko roska. 🙂
-M-