Marraskuun sateisuus ja absoluuttinen synkkyys aiheuttaa järkyttävää väsymystä ja tuntuu, että oma mielialakin valuu sateenmukana maahan ja sitä kautta monta metriä maan alle. Kaikki masentaa, mutta siltikään ei oikein mikään. Semmonen perus marraskuu…
Tänään oli silmälääkäriaika ja Meilahteen jo muutenkin liikkumaan kyllästyneenä lähdin tuuleen ja vesisateeseen liikkumaan. Ärsytti. Toisaalta en tiennyt millaista tuomiota odottaa silmälääkäriltä, joten ehkä vähän jännittikin. Läpimärkänä ja rillit huurussa astelin silmäklinikan ilmoittautumiseen.
Tilanne meni näin:
Minä: ”Moikka, mulla oli aika varattuna klo:11.00 silmälääkäriin.”
Vastaanottovirkailija: ”Joo… Tota… Kuule… Sulla on aika tänään kello 11.00, mutta se lääkäri on Lauttasaaressa, eli onko sulla varaa Taxiin?”
Minä: ”Miten se voi olla Lauttasaaressa, kun kutsussa luki, että se on täällä? Onko sulla antaa Taxikorttia?”
Vastaanottovirkailija: ”Sä et oo ainoa, joka on tänään tullut väärään paikkaan ja ei mulla ole antaa sulle Taxikorttia.”
Minä: ”No siinä tapauksessa mä haluan uuden ajan. Julkisilla tästä menee Lauttasaareen melkein 40min ja en ees tiedä, minne mennä.”
Vastaanottovirkailija: ”Mä järkkään sulle uuden ajan.”
Minä: ”Eihän tästä tän päiväsestä tule laskua?”
Vastaanottovirkailija: ”Ei tule. Laitetaan sulle postissa uus aika.”
Minä: ”Harmittaa tulla tänne turhan takia, kun duunien puolesta aikaa on oikeasti vaikea järjestää näihin juttuihin.”
Vastaanottovirkailija silmät hämmästyksestä suurina: ”Käytkö sä töissä?”
Minä: ”Kyllä käyn, yleensä 27-vuotiaat käy töissä. Oothan säkin töissä.”
Niin, että pikkusen pänni mennä turhaan Meilahteen ja haaskata työaikaa semmoseen, kun oisin jotaan fiksua voinut tehdä. No, katsotaan mihin päin maailmaa se uusi aika tulee. Mutta sekin saisi mun puolesta olla ilmainen aika, koska se ei ollut mun vika tällä kertaa, että olin väärässä paikassa.
Ja vastaanottovirkailijan mielestä on ilmeisesti kummallista, että olen töissä. Kai yleensä pitkäaikaissairaat on pitkäaikaissaikulla. Mä en ole, enkä halua olla. Kaikkein vaikeinta sen ymmärtäminen tuntuu olevan lääkäreille ja hoitajille… Endo varmaan hyppää katosta läpi, kun ilmotan, että lähden jatkamaan töiden ohella AMK – opintoja tammikuussa. Viimeksi se koetti tarjota pitkä saikkus. 😛
Että silleen…
-M-