Seitsemän tunnin bussimatkan aikana ehtii miettiä kaikenlaista. Mä olen jossain Mikkelin ja Varkauden välissä. Joensuuhun on siis matka ja mun vakaa aikomus on siis esitellä kaksi harjoittelua ja saada suoritusmerkintä niistä.
Miksi bussi, kun bussilla kestää 3h kauemmin Joensuuhun Helsingistä, kun junalla? Syy on raha. VR olisi pyytänyt junalipusta Tikkurila – Joensuu n. 70€/suunta, kun taas express bus pyysi 14€/suunta.
Matkalla siis kohti seuraavaa etappia, eli Varkutta. Bussi on noin 30min myöhässä aikataulusta. Heinolassa oli auto-onnettomuus, joka jouduttiin kiertämään ja sitten kansaamatkustaja sai pahan migreenikohtauksen ja jouduttiin soittaman ambulanssi hätiin.
Helsingistä kyytiin hyppäsi myös sekakäyttäjä, joka huuhtoi mystisiä pillereitä kurkusta alas siiderillä. Sekakäyttäjä mm. Piti vessaa varattuna Helsingistä Lahteen ja ravasi käytävää edestakaisin kertomassa kuskille asioita. Kun Heinolan kohdalla kanssamatkustaja tuupertui jalkoihini ja valitti migreeniä, niin tarjosin tälle matkustajalle aspirin zapp:ia. Tilannetta pääsääntöisesti hoiti kaksi sairanhoitajaa. Sekakäyttäjäkin oli valmis kantamaan kortensa kekoon ja tarjosi rauhoittavia lääkkeitä, kukaan ei huolinut niitä.
Migreenipotilas ja iloinen sekakäyttäjä jäivät Heinolassa pois ja sen jälkeen onkin matkusteltu autuaissa tunnelmissa.
Yllä kirjoitetun kirjoitin eilen bussimatkalla Joensuuhun. Tänään olen junassa matkalla kotiin. Junamatka onneksi kestää vain nelisen tuntia, eli istumista on eiliseen verrattuna vähän. Imatralle saakka matkaseurana oli opiskelutoveri ja me oikestaan vietettiin yhdestä kuuteen saakka aikaa porukalla Joensuussa ja toimittiin toistemme vertaistukina.
Mä esittelin molemmat harjoitteluni ja sain molemmista esitelmistä arvosanaksi nelosen. Eihän sitä voi olla, kun tyytyväinen itseensä taas jälleen kerran. Jos muilla elämän osa-alueilla aika-ajoin tökkii, niin ainakin opi noissa mulla menee ihan mallikkaasti.
Mennessä Joensuuhun mä mietin melko synkkiä, lähinnä ystävyyttä ja kuluneen neljän kuukauden skeidoja. Kirjoitinkin rajua tekstiä ylös, mutta se ei ollut julkaisukelpoista blogissa. Oikeastaan se ei ole luku- eikä julkaisukelpoista, kuin mulle. 🙂
Joensuussa asioihin saa aina uutta näkökulmaa ja ymmärrys elämästä, ihmisyydestä ja itsestä kasvaa. Sillä ei ole merkitystä kenen saappailla kuljet ja kuinka pitkän matkan, kunhan jalat ja matka itsessään on omat. Sitä ei voi ymmärtää muita, ellei ymmärrä itseään ja itseään jaksaa nykypäivänä ymmärtää hyvin harva, sillä se vaatii kipeiden asioiden prosessointia, se vaatii omien heukkouksien ymmärtämistä ja hyväksymistä. Se vaatii myös oman inhimillisyytensä tunnistamista ja tunnustamista; – Myös sinä olet paha ja ilkeä, ei aina kaikki muut. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja kaikki me tehdään virheitä.
Mun pitäisi antaa anteeksi ja annankin, mutta se on toinen tarina, että tulenko koskaan unohtamaan.
Mä oon suora ihminen suoruus johtaa siihen, että mua myös sanotaan raa-aksi persoonaksi. Mun ajatusmaailma on ihmissuhteissa selkeä : – Tietyn pisteen jälkeen en enää jaksa katsella ja sitten homma katkeaa. Yleensä lähden myös kprjaamaan rikkimennyttä, jos molemmat on halukkaita korjaustyöhön.
Mä siis olen ehtinyt ajatella ja voin todeta, että mitä niistä muista, kun mulle riittää tieto, että mulla on niitä ihmisiä ympärillä, jotka aidosti, ilman sen kummempia taka-ajatuksia ja vaatimuslistaa haluaa olla mun lähellä siksi, että mä olen vahvuuksineni ja heikkouksineni tämmöinen, kun olen. Mitä niistä epäaidoista välittämään? Saavat vielä huomiota, jota eivät edes ansaitse…
Lappeenranta kuittaa ja seuraavana Kouvola!
-M-