Terkkuja Meilahdesta endolta: (kirjattu 2.4)
”Nähtävänä tuore ja vuodentakainen orbitan MRI. Kuvauksen perusteella potilaalla on aktiivinen tulehdus periorbitaalirasvassa ja silmän liikuttajalihaksissa, jotka lähes kaikki oaksit ja muutokset hieman vaikeammat kuin vuosi sitten. Koska kyseessä on edelleen aktiivinen tauti, suositellaan vielä orbitan sädehoitoa, jonka tarkoituksena on rauhoittaa voimakas silmälihastulehdus. Sädehoidon aikana myös steroidilääkitys.”
Terkkuja syöpapolilta: (kirjattu 9.4)
”Ilmoitus vasraanottoajasta syöpätautien klinilalle. Teille on varattu aika sädehoito-osastolle. Erikoissädehoito-osasto Lääkärin vastaanotto S/3 Keskiviikko 30.4.”
Voi äiti sentään!!! Mä alan olla jo aikalailla loppu tähän lääkärirumbaan ja kaikkeen roskaan. Tää ei näytä loppuvan koskaan, ei koskaan. Mä en enää tiedä, mitä mun pitäisi tehdä tai miten pitäisi olla tai ylipäätään en tiedä enää mistään mitään. Taas vaihteeksi lisää väsyttäviä hoitoja. Aikaa ja rahaa menee ihan peruskäynteihin, puhumattakaan taas kahden viikon intensiivisädehoitojaksosta ja jostain steroidimössöistä. Kuinka ees voi olla mahdollista, että tilanne pahenee kaikista tähänastisista hoidoista huolimatta? Olenko mä epäonnistunut vai lääkärit epäonnistuneet? Vai olenko mä vaan niin vaikeasti sairas, ettei mikään auta ja mistään ei vaan ole apua?
Mä oon niin kyllästynyt olemaan joku lääketieteellinen labrarotta, jota ei edes vaivauduta hoitamaan ihmisenä. Tää mun hoito alkaa vaikuttamaan jo sekoilulta ja lapuissa ei ole mitään selkeitä perusteita, että miksi näin tapahtuu ja miksei vaikka voida odottaa muutamaa kuukautta, ottaa uudet kuvat ja katsoa mikä tilanne on sitten ja tehdä päätökset sen perusteella. Mä luulen itse kuitenkin tietäväni, miten tää sairaus muuttuu, mähän sen kropassani tunnen.
Ja tuollahan ei viitsitty laskea mukaan, että mupelsin kortisonia ihan urakalla viime kuvausten aikana ja lääkitykseen kuului paljon muutakin. Nyt olen ollut ilman mitään ylimääräisiä lääkityksiä vuoden. Kukaan ei vaan vaivaudu ottamaan sitä huomioon, että kortisoni peittää kuitenkin tulehdukset alleen ja näinollen kokonaiskuva jää huomaamatta. Koska ulkoisesti mun silmillä on kaikki hyvin, häikäisu ei haittaa ja näen vähempi asioita kahtena, kuin vuoteen. Ja basedowin vasta-aineet on todella alhaalla. Silmät ei kutia, ei kuivu, eikä edes oikeastaan punoita juuri ollenkaan ja ne liikkuu vapaasti… No, kai mä menen muutaman viikon päästä juttelemaan sädelääkärin kanssa…
Jotenkin sitä vain miettii, että kannattaisiko siltikin valita vaihtoehto, että jättää hoidattamatta itsensä ja elää laadukasta elämää niin kauan, kun pystyy…
-M-