Mielipiteitä ja pohdintaa

Maailmaan mahtuu monenlaisia mielipiteitä. Tänään mä katsoin youtubesta videoita, kun entinen opiskelukaverini tuli uskoon ja väitti sitä kautta poistuneen päihdeongelmien ja rasististen asenteiden.
Toinen vanha tuttu taas on mielipiteissään äärirasistinen ja todella suvaitsematon kaikessa ja tämä ihminen vastaa jo saarnaajaa mielipiteineen.

Mulle on oikeastaan aivan se ja sama, mitä asioita ihmiset pitää johtotähtinään tässä elämässä, mutta ääriasenteillaan ei pitäisi kuisata ketään muuta.
Mua inhottaa semmonen paasaaminen ”oikeasta totuudesta”, koska kukaan meistä ei voi tietää mikä se oikea totuus on.

Hirveesti suvaitsevaisuus on myös tän vuosituhannen buumi, kaikki erilaisuus ja poikkeavuus tulisi hyväksyä ja vaikkei hyväksyisikään, niin ainakin sitä on siedettävä. Musta on ihan oikein, että maahanmuuttajat tulee tänne tekemään töitä ja että homoillakin on oikeus nykypäivänä olla sitä, mitä ne on. Jopa osa kehitysvammaisista pääsee töihin ja armeijaan, mikä sekin on loistava edistysaskel tiellä suvaitsevaisuuteen.

Osittain suppeimman katsantakannan omaa ne, jotka elävät pienillä tuloilla ja eivät käy töissä. Nykyään sosiaalitoimen asiakkaillakin on asiat hyvin. Kotoa löytyy pyykinpesukone, astianpesukone, auto, televisio, digiboxi, kännyköitä, usein myös ruokaa, kotikin on kohtuullisen iso ja huoneissa löytyy…

Mun äidin perhe on asunut joskus omakotitalon yhdessä n.15neliöisessä huoneessa. Siinä huoneessa on tehty ruoka ja nukuttu, tosin sosiaalitoimi ei silloin ole ollut sponssaamassa.

Mä olen lukenut myös Kotikatu-kirjoja, mitkä alunperin on kirjoitettu juuri 90-luvin laman aikoihin. Kotikatu-sarjassa kerrottiin kahdesta perheestä, toisesta vähän rikkaammasta ja toisesta perheestä, joka piti huoltoasemaa perheyrtyksenä. Kirjoista käy ilmi, että nuoripari hakee asuntoa ja he saavat yksiön ensiasunnokseen, muutettavia tavaroitakaan ei hirveästi ole, jossaan vaiheessa siihen pieneen yksiöön syntyy myös vauva. Samassa asunnossa on aikaisemmin asunut nuori yh-äiti pienen vauvansa kanssa.

Eli tuolloin laman kourissa nuoret pariskunnat on muuttaneet edullisiin yksiöihin ja ehkä perheenlisästäkin on tullut samaan asuntoon. Nykyään asunnossa pitää olla neliöitä, vaikka muuttaisikin yksin ja pitää olla kaikki hienoudet. Ja hienoudet löytyy niin duunareilta, kun pitkäaikaistyöttömiltäkin. Eli kaikilla on ainakin koti, mistä löytyy välttämättömin ja vähän enempikin.
Ja jopa työttömillä on periaatteessa resursseja viettää lomia ja viedä perheitään kaiken maailman paikkoihin. Eli määrätyllä tavalla Suomi edelleen on hyvinvointivaltio.

Aika usein toi 90-luvun lama vedetään mukaan kaikkialle… Kuinka silloin kaikki romahti ja meni huonosti ja elämiä sortui ja pohja vedettiin jalkojen alta kokonaan pois. Myönnän, se lama kosketti kaikkia tavalla tai toisella.
Mutta me käytiin mun parhaanystävän kanssa tuossa vajaa viikko sitten hautausmaalla ja käveltiin sankarihautojen ohitte. Sillon me alettiin pohtimaan, että miten paljon on kärsitty Suomessa sotien aikaan. On mietitty palaavatko isät/veljet/pojat/sedät/enot/vaarit enää rintamalta kotiin. Sotien aikana lapsia lähetettiin Ruotsiin ja kotona tehtiin kaikki se, mitä voitiin, jotta perhe pysyy hengissä. Ja mitä elämä on ollut sotien jälkeen? Traumoja, haavoittuneita, nälkää ja muuta pulaa. Mitään ei juurikaan ollut ja kaikki ruoka oli säännösteltävä.
Niitä, jotka osallistuivat sotaan tavalla tai toisella, jotka rakensivat meille tämän yhteiskunnan, jossa meillä on nyt kohtalaisen helppo elää vailla päivittäistä kuolemanpelkoa on kiitettävä siitä, että vaikka lamat ja talouskriisit tulee ja menee, niin siltikin meillä on aina ruokaa ja katto päänpäällä.

Puhuttiin mun parhaan ystävän kanssa siitäkin, että kuin helppoa meillä tosiaan on ja jos sota-aikaa ajattelee, niin kuinka mitättömiltä meidän ongelmat oikeastaan tuntuu.

En nyt tarkoita vähätellä kenenkään muun ongemia, mutta muistakaa se, ettei kaikilla ollut ruokaa edes sota- ja pula-aikana… Siihen verrattuna asiat on nykyään hyvin. Ja toivon, että edes pienen hetken jokainen joskus muistaa sen, mitä sotien veteraanit on meidän ”pullamössöjen” eteen tehneet. 🙂

Eli oli ne mielipiteet mitkä hyvänsä, niin muistakaa tämän maan historia ja se minkä puolesta sodittiin: – Vapaus.

-M-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *