Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus

Tänään mä kävin kertomassa omasta elämästäni ammatinvalintojen suhteen opiskelijoille, jotka miettii omaa tulevaisuuttaan ja yritin painottaa, ettei vääriä valintoja oikeastaan voi tehdä, kaikki mitä elämässään vaivautuu opiskelemaan ja tekemään työkseen, niin katsotaan työmarkkinoilla eduksi.
Olenhan mäkin tehnyt vaikka mitä. Ysillä, kun piti yhteishaussa keksiä että mitähän sitä isona mahtaa haluta tehdä, niin mulla ei ollut tuon taivaallista tietoa mistään. Lähihoitaja kiinnosti vähän, muttei sekään tarpeeksi ja kotonakaan ei silloin hermoheikolle teinille kyseistä alaa suositeltu. Muistan Mamman joskus sanoneen, että: ”Kokkikouluun et ainakaan hae!” ja siitä ajatuksesta reipastuin ja hain kokkikouluun. Hain ravintolakokin koulutusohjelmaan ensimmäisenä ja sitten toisena vaihtoehtona suurtalouskokin koulutusohjelman. Kaikki viisi kohtaa olisi pitänyt täyttää, mutta pakkohan sitä oli kapinoida opinto-ohjaajaakin vastaan ja tehdä yhteishaku vasemmalla kädellä.

Niin mut sitten valittiin ravintolakokin koulutusohjelmaan ja innostuin niiden kaavakkeiden tultua alasta jo ihan hirveästi, ensimmäiset kaksi vuotta menikin koulussa hyvin ja viihdyin ja jopa haaveilin keittiömestarin urasta. Olin yksi luokan parhaimmista opiskelijoista ja opettajatkin oli sitä mieltä, että olen ihan omimmassa ammatissani. Mulle jopa puhuttiin kauppakorkeaan hakemisesta koulussa kokkiopintojen jälkeen. Mussa olisi ollut potentiaalia jopa yrittäjäksi.

Kolmantena vuonna kokkikoulussa mä aloin pohtimaan, että olisiko joku muu ala kuitenkin parempi itselleni, en oikein tuntenut sittenkään kutsumusta ruoalla leikkimiseen ja jossain vaiheessa välähti, että tulevaisuuteni voisikin olla nuorisotyöntekijänä. 🙂 Kokiksi valmistumisen jälkeen työllistyin suoraan kuitenkin huoltoaseman lounaskahvilaan, missä viihdyin noin vuoden töissä, kunnes paikka vedettiin maantasolle.

Työttömäksi jäätyäni menin sitten työvoimapoliittiseen koulutukseen urasuunnittelukurssille, jossa tutustuin moniin mielenkiintoisiin ihmisiin ja osasta tuli ystäviäkin. 🙂 Varmistuin kyseisellä kurssilla siitä, että nuorisotyö on mulle ihan oikea ala ja hain aikuispuolelle nuoriso-ohjaajakouluun naapurikuntaan. Mutta sain alkukesästä kuulla, että olen hakemukseni perusteella vasta varasijalla 11 pääsykokeisiin, joten mua ei edes kutsuttu paikalle.
Siinä meni kesästä sitten osa pilalle ja ajattelin ottaa rennosti, kunnes keksin mitä duunia haluan tehdä. Köökkiin palaaminen ei innostanut, vaikka osan kesästä teinkin töitä Helsingissä saman pomon omistamassa lounaskahvilassa.

Elokuun alussa mulle soitettiin hakemastani nuoriso-ohjaajakoulusta ja pyydettiin sittenkin pääsykokeisiin ja kaksi päivää ennen koulun alkua mulle soitettiin, että mut on valittu opiskelemaan. Onnentunne oli sanoinkuveilematon ja niin mä jälleen lähdin opintielle. Samana syksynä työllistyin myös anniskeluravintolaan, jossa tein reilu kolme vuotta töitä.

Valmistumisvuonna työllistyin iltatyöntekijäksi naapurikunnan nuorisotilalle, jossa olin vuoden. Valmistumisen jälkeen työllistyin kotikuntaani erityisnuorisotyöntekijäksi ja sitä työtä kolme vuotta tehtyäni menin toiseen naapurikuntaan töihin ja siellä mä nyt olen ammattikoulussa hommissa.
Syksyllä pääsin ammattikorkeakouluun lukemaan yhteisöpedagogiksi ja nyt on opinnot toistaiseksi katkolla kunnes sairaus saadaan balanssiin.

Eli työkokemusta ja siinä ohessa on kertynyt elämänkokemusta aika roimasti, enkä mä olisi koskaan peruskouluaikana uskonut, että joku päivä opiskelen ammattikorkeakoulussa. Tai että joku päivä haaveilisin sairaanhoitajan opinnoista. Ikinä ei tiedä kuitenkaan mitä elämä eteen heittää ja muutoksia varmasto tulee kaikkeen. Mulla on ollut tavoitteita, joita olen saavuttanut ja joista olen ollut ylpeä. Mukaan on mahtunut myös raskaita pettymyksiä ja epäonnistumisia. Muttei minkään pidä antaa lannistaa, vaan ne on nähtävä voimaannuttavina kokemuksina.

Mä olen ihminen, joka uskaltaa heittäytyä virran mukaan ja katsoa mitä tuleman pitää. Otan välillä vähän hölmöjäkin riskejä, muttei mitään saa, jos ei joskus uskalla hypätä. 🙂 Hyppäyksistä ei ole kuitenkaan tähän mennessä koitunut itselleni harmia. Tuttu & turvallinen ei kuulu mun perusperiaatteisiin. Mä haluan elää unelmiani ja toteuttaa niitä, vaikka ne osoittautuisivat myöhemmin joksikin muuksi, kun unelmiksi.

:shout: :love: :coolsmile:

Lauantaina olisi tarkoitus lähteä miehen kanssa leffaan ja syömään. Ajateltiin mennä syömään samaan paikkaan, jossa me oltiin ekoilla ”treffeillä” ja sen jälkeen mennään katsomaan The Hobbit – elokuva. Leffasta on tullut positiivista ja kriittistä arviointia kavereilta, joten täytyy itse käydä toteamassa, että onko se hyvä vai huono elokuva. 🙂

Viime lauantaina oltiin parhaan ystävän kera molempien miehien leffassa katsomassa Juoppohullun päiväkirja. Leffa oli sinällään ihan katsottava pätkä, jos ei peilaa tapahtumia kirjaan, vaan ottaa elokuvan elokuvana. Mutta kyllä mä ennemmin jatkan Juoppiksien lukemista, kun katsoisin leffaa enää toista kertaa. 😉

:coolsmile: :thirst: :burn:

Pääsääntöisesti tänään ja eilen on ollut hyvä päivä. Ainoastaan hetkittäin on ollut pinna tiukilla. Eilen sain kuitenkin kortisonia suoraan suoneen.
Eilen oli vielä 12,5h työpäivä ja yön nukuin huonosti. Mutta muutamaa hermojen menetystä lukuunottamatta olen ollut iloinen ja hyväntuulinen tänään. 🙂 Ehkä elämä alkaa voittamaan. Kortisonistakin on jotain hyötyä. Miehenikin kummasteli eilen illalla puhelimessa, kun en ollutkaan ”Angry Bird” vaan hyväntuulinen ihminen. Hän vain mietti, että olenkohan oikealla lääkityksellä. 😉 Eilen ja tänään on ollut pienen pieniä hetkiä, jolloin en ole nähnyt ollenkaan kaksoinkuvia. Jee!! 🙂 Ehkä kortisoni alkaa auttamaan. Vielä kuusi kertaa ja katsotaan minkälaisia tuloksia saadaan aikaan. 🙂

:happy: :coolsmile: :shout:

Mulle ja miehelle tarjottiin asuntoa Helsingistä, muttei juuri tässä tilanteessa voitu ottaa asuntoa vastaan. Se olisi ollut ylimmän kerroksen asunto, melkein 80m2 kolmio, juuri remontoitu ja kunnostettu. Välittäjä lupasi pitää meidät mielessä ja pyysi soittamaan sitten, kun tilanne on lauennut ja päästään muuttamaan.

Nyt me on miehen kanssa joka ilta melkein pohdittu, että mitä tavaroita meillä on valmiiksi uuteen kotiin ja mitä pitää vielä hankkia ja mistä tavarat ja rahat. Todettiin, että huonekalukirppiksiltä yritetään haalia tarvittavia huonekaluja. Mutta astianpesukone ja pyykinpesukone pitänee hommata uutena. 🙂

Eli tämmöisiä kuulumisia tänään.

-M-