Joulu meni ja Uusi vuosi meni, sekä Loppiainenkin. En ole oikein saanut aikaiseksi tehtyä mitään. Kaikki mun elämässä oikeastaan pysyy paikallaan, paitsi työ. Opinnot on seisseet taas joulukuusta saakka, mutta tiistaina oli ensimmäinen koulupäivä ja sain opinnäytetyön tekemiseen lisää uutta puhtia ja varasin kirjastosta nyt alkuunsa seitsemän kirjaa, joista voin lähteä tätä vyyhtiä purkamaan.
Mä olen mettinyt vuotta 2015 ja se oli semmoinen vuoristorata, etten toista vastaavaa muista kokeneeni 10 vuoteen. Viimesin todellinen vuoristoratavuosi on niinkin kaukana, kun 2005. Eli innolla odottamaan vuotta 2025, jos kerran 10-vuoden sykleissä täytyy elää. 🙂
Vuoteen 2015 mahtuu luonnollisesti toukokuun 15. jolloin avioiduimme meheni kanssa. Se oli mieletön päivä ja loistava kokemus, mutta sen päivän eteen saatiin tehdä iso työ. Valmisteluiden aikaan todella huomattiin, että ketkä on niitä henkilöitä, jotka ihan oikeasti haluavat olla osa meidän elämää ja sitten huomattiin tästä asiasta myös se kolikon kääntöpuoli.
Koskaan ei tullut selitystä sille, että miksi näin tapahtui, enkä usko koskaan sitä saavanikaan. Meidän elämä kuitenkin jatkui, vaikka isoja negatiivisia asioita jäikin taakse. Yksi ystävyyden peruspilareista on kuitenkin anteeksianto, omien virheiden myöntäminen ja ennen kaikkea halua selvittää asiat. Jokainen tekee virheitä, enkä pidä itseänikään täysin syyttömänä, mutta se ei lähtenyt minusta… En odota mitään ja käy asiassa miten vain, niin se on mulle ihan sama. Lapsena hoettiin sitä, että kerran kun tekee jotain ikävää, niin sen tekee kyllä toisenkin kerran. Mulla on itsellä niin paljon tietoa ja faktaa asioista, että oli vain ajan kysymys milloin se napsahti omalle kohdalle.
Todellinen, aito ja puhdas ystävyys kuitenkin on sellainen asia, mitä ei voi millään salaisilla keinoilla voittaa. Ihmiset nimittäin puhuu ja paljon puhuukin. Se tieto, näkemys ja kokemus asioista on kuitenkin jotain paljon enemmän, kuin mitä kukaan arvaa ja se kantaa eteenpäin.
Vuoteen 2015 mahtui myös häämatka, muutamia risteilyjä ja tietysti elämäni ensimmäinen reissu Pohjois-Suomeen Rovanimelle. 🙂
Keikoillakin tuli tänä(kin) vuonna käytyä. Vuoden keikkakokemukset alkoi mielettömän upealla Apulannan Jäähalli spektaakkelilla Barona Areenalla espoossa. Sitten oli Neljän Ruusun keikka Helsingissä, Pohjonen – Alanko – keikka Helsingissä, Tiksifestarit, Apulannan keikka Tavastialla ja sitten oli vielä Popedan keikka joulukuussa. 😀 Musakokemuksiakin on siis ehtinyt kertymään, enkä tiedä unohtuiko tuosta nyt jokunen keikka vielä. 😛
Vuonna 2015 muutettiin pariin otteeseen, ensin maaliskuussa ja sitten syyskuun loppupuolella. Viimeisin muutto oli melkoiseen unelma-asuntoon. 80 neliötä, ylimmän kerroksen asunto, oma sauna ja keskellä kaikkia mahdollisia palveluita. 😀 Ei oo mikään kiire muuttaa pois. 😀
Basedow siirtyi remissioon ja todettiin, että remissio on pitänyt, joten mikäs tässä on ollessa.
Lokakuussa sain vielä vakituisen työpaikan ja palkka nousi melkoisesti ja uusi työ on mielenkiintoista. 😀 Paljon on opittavaa, mutta ehkä nyt tuntuu sille, että teen sitä omaa juttuani ja oon iloinen siitä, että työ pitää sisällään ilta- ja viikonlopputyötä.
Suurin saavutukseni tietysti vuodelta 2015 oli tupakoinnin lopettaminen ja lakko on pitänyt tähän päivään saakka, eli piakkoin pääsee juhlimaan vuoden kestänyttä savuttomuuttakin. 🙂
****
Vuosi 2016 tuo ainakin tullessaan ensimmäisen hääpäivän, omat kolmekymppiset ja tietysti Prahan reissun, jonne lähdetään miehen, sekä siskon ja tämän miehen kanssa. 🙂 22.4 mennään hyvän ystävän kanssa katsomaan Apulannan keikkaa Kulttuuritalolle Helsinkiin ja siitä noin viikon päästä Vappuaattona katsomaan parhaan ystävän kanssa Ismo Alankoa Tavastialle. 🙂 Eli hyviä ja odottamisen arvoisia asioita luvassa tänäkin vuonna. 🙂
Eli aikaisempaan pohdintaan liittyen elämä on jatkunut ja tulee siis näköjään jatkumaankin, vaikka asiat jonkun verran muuttuivatkin huhti-toukokuun vaihteessa, mutta sen voin sanoa, ettei muutos välttämättä edes tapahtunut huononpaan suuntaan… Toisaalta, taivaspa sen tietää… Jos sekään.
-M-