Väsymyksestä huolimatta saatiin, kuin saatiinkin pikkujoulut järjestettyä ja vietettyä. Parhaan ystävän aviomies saapui paikalle jo perjantaina ja aloitettiin asunnon raivaustyöt. Perjantaina kvin kaupassa ostamassa myös syötäviä pikkujouluja varten. Tarjottavat oli simppeleitä. Montaa eri laatua sipsejä, joulupiparin makuisia keksejä, kanelipipareita, valkosipuli- ja yrttivoipatonkeja sekä omena-kanelihillolla maustettuja joulutorttuja.
Lauantaina käytiin siis parhaan ystävän miehen kanssa Jumbossa haalimassa loput tarvikkeet mm. energiajuomaa, mustikkakeittoa, pullasuti, limua ja muuta vastaavaa tilpehööriä. Siitä sitten takaisin meille, ruoanlaittoon ja imuroimaan.
Aloitettiinpa sitten jjoulutorttujen tekeminen. Kaikki meni niin kuin pitikin. Teimme poliittisesti epäkorrekteja hakaristitorttuja, voideltiin kananmunalla ja laitettiin omena-kanelihilloa päälle, sitten veijarit uuniin. Tässä vaiheessa paikalle oli saapunut jo eräs kaukaa saapuva ystävä todistamaan edessä olevaa joulutorttufarssia.
Katsoin uuniin ja avasin uuninluukun tutkiakseni onko tortut kypsiä. Uuninluukkua avatessani alkoi palohälytin huutamaan. Hetken aikaa oltiin kaikki paniikissa, kunnes sain itseni jakkaran avulla katonrajaan ja painettua hälyttimen sammuksiin. Tämän jälkeen aloimme tutkimaan uunia ja etsimään syytä palohalyttimen huutamiselle. Tässä vaiheessa tortut oli puoliksi raakoja.
Peltiä ei tarvinut kauaa tutkia, kun parhaan ystävän mies kysyi, että mistä muovi on pellille mahtanut tulla. Tämän jälkeen huomasimme räjähtäneen joulutortun ja löysimme sen alta räjähtäneen Colt – sytyttimen.
Heitettiin räjähtänyt joulutorttu, räjähtänyt sytkäri sekä kaikki muovinkappaleet roskiin ja loput kaksi pellillistä takaisin uuniin (meillä on kiertoilmauuni). Siinä me kolme sitten ällisteltiin, että miten sytkäri oikein oli päätynyt joulutorttujen sekaan, sillä mä olin taitellut pienen leikkuulaudan päällä tortut tähdiksi, parhaan ystävän mies voiteli ne ja sitten laitettiin hillot. Mitään järkevää selitystä asialle ei keksitty. Tähän kaukaa tullut ystävämme tuumasi: ”Joulun aikaa, Joulun taikaa.”
Pohtiessamme joulun taikaa intensiivisesti, niin havaitsin torttujen olleen pidemmän tovin jo uunissa. Osa oli saanut mukavasti karsinogeeneja ja näytti kivan mustilta. Noh, asioihin on aina ratkaisu, niin tähänkin. Laitettiin tomusokeria niin paljon päälle, ettei osin palaneita sakaroita huomannut. 🙂 Toinen kaukaa tuleva ystävä kuuli tarinamme ja nauroi hänkin. 🙂
Ihmiset kehui joulutorttuja hyvän makuisiksi.
Ilta oli muutenkin mukava, kun sai viettää aikaa läheisten ystävien kanssa. 🙂
Loppuillasta lahdimme baariin. Kaksi kaukaa tullutta ystävää ja parhaan ystävän aviomies jäi meille yöpymään ja aamulla katseltiin elokuvia ja syötiin pizzaa. Kun vieraat poistuivat niin pesin kolme koneellista pyykkiä ja siivoilin vähän.
Huomenna viimeinen työpäivä ennen puolentoista viikon lomaa!!! 🙂
-M-