Opinnot on on aika-ajoin pyörineet päässä ja tänään ryhmänohjaaja oli yhteydessä muhun sähköpostilla. Viestin keskeisin sisältö oli, että saisin puolessa vuodessa kasattua vuoden opinnot, koska olen sen jo kerran aikaisemmin tehnyt. Nyt pitäisi vaan sitten löytää se mielenkiinto lukea selata lähdemateriaalia ja raapustaa esseitä, sekä muuta ”mielenkiintoista”.
Tää nurinkurin opiskelu on toisinaan tuskaista. Ensin mä opiskelen itseni nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi, painopiste opinnoissa oli nuorisotyö. Valmistumista ennen ja sen jälkeen olen ollut kuusi vuotta työelämässä erinäisissä työtehtävissä ja oppinut työn kautta paljon käytännönasioita, joista on tullut itsestäänselvyyksiä. Noh, nyt mä opiskelen sitten niitä itsestäänselvyyksiä teoriassa, lukien tutkimuksia marginaaliryhmien ongelmista ja keinoista puuttua ongelmiin. Mä teen työtä päivästä toiseen marginaaliryhmien kanssa ja tutkimusten keinot ongelmiin puuttumiseksi on jo kokeiltu ja todettu hyödyttömiksi. Ja sitten mä huomaan sen turhautumisen määrän itsessäni, kun kirjoitan kuuttakymmentä sivua esseetä jostain täysin itselle itsestäänselvästä asiasta.
Tässä vaiheessa joku neropatti sitten alkaa pohtimaan, että itsestäänselvyyksiä on helppo kirjoitella paperille ja saada hyviä arvosanoja. Mutta ei se niin mene. Se on vähän sama, kuin lähtisi kirjoittamaan hengittämisen välttämättömyydestä ihmisen elämän jatkumisen kannalta kuuttakymmentä sivua tarinaa. Huomauttaen, että joutuisit kirjoittamaan sen vielä kolmen muun omasta mielestäsi väärässä olevan ihmisen tutkimustulosten ja havaintojen pohjalta. Se ei ole helppoa. On huomattavasti helpompaa ja mielekkäämpää kirjoittaa, kun siinä samalla huomaa oppivansa uutta ja havaitsee oman ymmärryksen laajenevan.
Mä suoritan korkeakoulua puhtaasti tutkinnon saamisen kannalta. Mä en pysty oppimaan omalta alaltani kyseisessä oppilaitoksessa enää mitään uutta ja sen myöntävät lehtoritkin. Mä opiskelen alaa, johon olen jo itseni kouluttanut ja johon olen lopun pätevyyteni hankkinut työelämästä.
Suomen ammattikorkeakoulujärjestelmä ei tue ammattikoulun suorittaneita ja työelämää nähneitä opiskelijoita. Koska ammattikoulusta saa paremmat valmiudet käytännön työskentelyyn, kuin ammattikorkeasta. Syventävän ammattiosaamisen nämä amiksen suorittaneet saavat työelämästä. Mutta edetäkseen urallaan heidän on istuttava luennoilla, kuuntelemassa itsestäänselvyyksiä. Lukiosta tulleita yleissivistyneitä ihmisiä se tukee paremmin, kun kaikki alaan liittyvä käydään perusteita myöden läpi ja kokoajan tulee uutta. Mutta kun lukiopohjainen AMK:sta valmistunut henkilö lähtee työelämään, niin usella puuttuu realiteetit käytännön työstä.
Yhteenveto: AMK järjestelmä ei tällä hetkellä palvele ketään. 😀 Ja siltikin suoritan sitä. 😀
-M-