Lainaan itseäni viimeyöltä Facebookista:
Mä mietin syvällisiä näin yön iloksi. Kaikilla on nykyään oma arki ja velvollisuutensa ja mitä kaikkea mielenkiintoista aikuisuuteen ja ruuhkavuosien alkuun kuuluukin… Arkisin väsyttää ja viikonloput pitää juosta kaikenmaailman perhetapahtumissa, messuilla ja kuntosaleilla… Mitä kenelläkin. Oleellisin kysymys kuitenkin on seuraavanlainen: – Milloin meistä tuli niin väsyneitä, ettei jakseta pitää hauskaa ja rentoutua?
Sellasta pohdin. En siis kohdista tätä keneenkään, vaan mietin ihan yleisellä tasolla.
Mikä mut herätti ajattelemaan? No, sosiaalinen media toimii tosi usein mun pohdintojeni lähtököhtana, jos eläviä ihmisiä tai itseään ei jaksa pohtia. Eikä aina jaksa. Rullailen siis paljon Facessa ja lueskelen, mitä ihmiset miettii. Vaikka henkilöiden elämä olisi kuinka kaaottista ja tapahtumarikasta, niin silti kaikilla on aina tylsää ja tylsää pitäisi ollakin. Tylsyys kehittää luovuutta tai sitten ihmiset masentuu. Ongelmia kohdatessa meille kaikille on yhtenäistä se, että haluamme siitä ongelmasta kertaheitolla eroon. Oli ongelma sitten 30 kilon laihduttaminen tai vaika Basedowintauti. Ei osata enää olla pitkäjänteisiä ja pyrkiä määrätietoisesti kohti tavotetta.
Mutta kaikki me tavalla tai toisella rutinoidutaan jossain kohtaa ja oman rutinoitumiseni jotenkin huomaa siinä, että arkisin elämä tapahtuu työn ja kodin välillä. Tietysti lääkäri- ja apteekkireissuja mahtuu arkeen monia. Viikonloppuisin tehdään mihen tytön kanssa asioita, tai pelkästään miehen kanssa tai sitten on semmoisin viikonloppuja kuin tänään, olen itseni kanssa ja nautin olostani. 🙂
Jatkuva kaaos on myös rutiini ja jatkuvaan kaaokseen liittyy se tunne, ettei enää hallitse omaa elämäänsä, vaan joku muu sanelee jostain ehdot, jonka mukaan elää. Parikymppisenä mä elin semmosessa kaaoksessa, kun yhdistelin kahta työtä ja opintoja väliaikaisesti ja valmistumisen jälkeen luovin yhden päätyön ja kahden osa-aikatyön välillä puoli vuotta. Silloin musta tuntui, että joku muu vie mua ja mun elämää, että mulla on jotenkin homma lähdössä lapasesta. No, se vaihe elämässä päättyi ja keskityin tekemään yhtä asiaa.
Kaiken sekoilun jälkeen koitti terveyden romahdus, mä putosin syvälle jonnekin mustuuteen ja olin vain varjo siitä, kuka mä joskus olin ollut. Laahustin ilottomana, valottomana ja mietin, mikä mua riivaa. Mä lakkasin nauramasta, lakkasin tuntemasta iloa. ainoa, mikä oli enää jäljellä oli halu elää, eikä sitäkään hirveästi ollut. Mutta sitä tunnetta mä lähdin ruokkimaan ja terveyttä korjaillaan edelleen. Mutta halu elää voimistui kuitenkin ja nykyään se on vahva.
Mulla on käytännössä kaikki se, mistä moni vain unelmoi. Mulla on unelmia ja haaveita ja osan jopa toteutan. Mä uskallan tarttua hetkeen. Meni 28 – vuotta ymmärtää, että sitähän tässä niitetään, mitä aikanaan kylvettiin. Valitojen viljaa korjataan koko loppuelämä ja se täytyy vaan muistaa ja kantaa vastuu niistä valinnoista, joita on tehnyt.
Joskus elämässä tapahtuu sellaisiakin asioita, joita ei ole valinnut ja joista ei pidä ja nekin on vain kannettava mukanaan ja niiden kanssa on opittava elämään. Mutta kyky selvitä ja luovia on siinäkin asiassa avainasemassa.
Miksi siis kysymykseni hauskanpidosta herätti ihmisissä voimakkaita reaktioita? Miksi tulee tarve perustella, että mikä nyt sitten on omasta mielestä hauskaa? Miksi tarvitsee puolustella elämäänsä ja valintojaan?
Pelkällä pohdiskelevalla kysymyksellä saa metelin aikaiseksi. Ihmiset alkaa purkamaan turhautuneisuuttaan ja valittamaan. Ahaa… Miksi ei sitteen tee asioita joista nauttii? Miksi ei etsi ulospääsyä tilanteesta ja miksi tilanteelle ikään kuin antautuu? Miksi sä olet siellä missä on paha olla? Mene sinne, missä on hyvä olla ja elä! Elä, iloitse, itke, ole surullinen, kaadu ja nouse ylös! Älä koskaan jää liekkimereen makaamaan, sieltä on vaikea nousta.
Mä rakastan sitä, kun saan ajatella ja pohtia maailmaa ja miettiä kaikenlaista. Mun pää kestää syvälliset pohdinnat. Mä pidän siitä, kun tajunnassa vaan juoksee asioita ja mä voin pyöritellä niitä edestakaisin. Se on mukavaa. Eilen mietin hauskanpitoa ja sain ehkä itselleni jonkinlaista hauskaa, kun kaikki alkoi perustelemaan omaa kykyään pitää hauskaa. 😀
Kun ajatus kuitenkin oli vain siinä, että miksi rentoutuminen ja hauskanpito on nykyään pelkkää suorittamista, eikä siinä, että pitäisi lähteä baariin ja vetää äly ämpäriin. 🙂 Hauskaa… 😉
-M-