Vähän reilu viikko sitten mentiin miehen kanssa naimisiin.
Mekkoa jouduttiin hieman tuunailemaan kaason kanssa häitä edeltävänä päivänä, kun olin huomannut, että etuosaan puvusta jää liikaa tilaa. Häitä edeltävä ilta, oikeastaan yö oli mulle ja kaasolle todella raskas. Me käytiin kaikkea sitä läpi, mikä oli niskassa näiden häiden suunnittelun ajan ja ennen kaikkea sitä, mikä näiden häiden alle jäi, jonka kaikki unohti, jolla oli mulle kuitenkin iso merkitys. Kaaso-parka on muutenkin käynyt läpi kaikenmoista ja oli mun vuoroni pyytää ja antaa anteeksi aivan kaikki ja itkeä sitä, milläinen itse olen. En ole helppo ihminen. Olen ihminen, josta voi aluksi olla helppo pitää, mutta olen myös ihminen, joka on todella vaikea aika-ajoin pitää lähellään.
Kaaso on jaksanut kaiken mun stressin alla hienosti ja hänen sydämensä on ollut mukana, silloinkin kun mun oma sydämeni ei ole ollut. Kaaso jaksoi kannatella silloinkin kun itsellä ei mennyt hyvin. Hääsuunnitteluihin kuitenkin mahtui kaikenmoista… Ensin minulle lapsuudessa tärkeä henkilö menehtyi, sitten tuli muutto, sitten tuli tieto siitä, että työt lähtee alta, sitten tulikin muutto eteen ja sitten vielä kaiken tämän lisäksi opintojen edistäminen, polttareistani syntynyt kalakabaliikki, bestmanin vaihtuminen, töiden jätkuminen vielä vuoden eteenpäin sitten kuitenkin. Siinähän on yhdelle ja useammallekin ihmiselle hieman taakkaa kannettavaksi, mutta Basedow on sentään remissiossa. 😀
Mutta kaikesta huolimatta naimisiin päästiin! 🙂
Aamulla lähdettiin kaason kanssa lapsuudenystäväni meikattavaksi ja laitettavaksi. Tehtiin niin upea meikki, ettei koskaan ole sellaista ollut ja hiuksetkin laitettiin upeasti. Siitä sitten juhlapaikalle, jossa meitä hermostuneita ihmisiä olikin ja juhlapaikalta me siirryttiin Maistraattiin, jossa oli läsnä valmiiksi valokuvaaja ja tämän puoliso. Tuttuja naamoja alkoi virrata Maistraatin eteisailaan. Minun perheeni omanlaisessa kokonaisuudessaan: Äiti, kolme veljeäni ja pikkuveljeni avovaimo, lisäksi saapui siskoni perheineen. Miehen puoln porukka saapui myös paikalle ja pian me merssittiinkin vihkimistilaisuuteen uuden odotusaulan kautta tosin. Odotusaulassa kysyttiin sormuksista ja uusista nimistä. Allekirjoitettiin itse paperit ja sen jälkeen kaaso ja bestman laitoivat myös nimensä paperiin ja pääsiin vihkimiseen. Siviilivihkiminen on nopea, mutta vihkijä kertoi kaiken oleellisen siitä, että avioliitto on perheen perustamista varten ja että aviopuolisot ovat tasa-arvoisia toisiinsa nähden. Sitten julistukset, sormustenvaihdot, suutelot ja homma oli sitä myöden selvä, ihanan nopeaa ja yksinkertaista. 🙂
Siitä perheiden kanssa juhlapaikalle. Juhlapaikalla nostettiin malja ja kaaso piti maljapuheen, sen jälkeen todella hyvää kotitekoista kalakeittoa, leipää, kakkua ja kahvia. sitten oli muuta pientä ohjelmaa ja parituntisen jälkeen sukulaiset ja perheenjäsenet poistuivat paikalta ja siirryttiin Kaason kotiin hoitamaan hommat kuntoon siellä pienellä porukalla ja kuuden aikaan porukkaa alkoi saapua paikalle. Ihmiset olivat iloisia, söivät minun ja kaason tekemiä ruokia, joivat boolia ja olivat iloisia ja ennen kaikkea paikalla siksi, että halusivat olla. Ihmiset viihtyivät juhlissa todella hyvin ja molemmista juhlista on tullut palautetta, että oli ihanan rento ja mukava tilaisuus. 🙂 Kaverit vielä sanoi, että parhaat häät ikinä! Eli ei ne puitteet, ei se kaikki hieno tilpehööri ja tauhka, vaan se porukka. Se porukka, joka aidosti iloitsee ja se porukka, joka haluaa olla paikalla ja se porukka, joka on paikalla siksi että ovat onnellisia puolestamme. 🙂
Huomatkaa myös kaason tekemat Paha Possu koriste kakussa. 🙂 Kakku oli myös kaason tekemä valkosuklaa-mango juustokakku.
Seuraavana päivänä lähdettiin häämatkalle Budapestiin. 🙂 Siitä lisää ehkä seuraavissa blogiteksteissä, tai sitten ei. 😀
-M-