Joskus on oman henkisen jaksamisen ja sietokyvyn vuoksi tehtävä todellakin lopullisia päätöksiä. Nykyään siihen lopullisuuteen pitää huomioida monta asiaa. Puhelimeen estot ja sosiaaliseen mediaan, sekä tiettyjen internet – sivujen välttely, ihan vaan, jotta ei tarvitse nähdä/kuulla olevansa paha ihminen.
Olen sen verran lopussa, että päätin jättää taakseni liki 20-vuotta kestäneen aikajakson. Neuvoja-antavien keskusteluiden ja hyvin nukutun yön jälkeen voin todeta, että tähän olisi joka tapauksessa jossain vaiheessa päädytty. Ystävä sanoi eilen näin: ”Ihmeen kauan sä kestitkin!”
Mulla ei lopulta ole mitään pahaa sanottavaa, enkä mä oikeastaan menneitä asioita jaksa sen kummemmin muistella. Mutta ei mulla ole mitään sanottavaa viimeisestä melkein 20 vuodesta.
Mutta oma henkinen jaksaminen siis on määrättyihin asioihin loppunut ja nyt kun saan yhden oven suljettua perässäni, niin voin ruveta availemaan ikkunoita, koska jokaisesta uudesta ikkunasta on mahdollisuus nähdä erilaisia maisemia. 🙂
Ja sotahan ei koskaan yhtä henkilöä kaipaa. 🙂
-M-