Viime viikonloppuna juhlittiin tyttöporukalla mökillä mun polttareita. Mielettömän hauskaa oli ja ne jotka halusivat olla paikalla, olivat paikalla ja se oli mulle tärkeää. 🙂 Oli pientä ohjelmaa, hyvää ruokaa, hengailua, saunomista ja menneiden muistelua. Suoritin Rouvain yliopistosta kaksi Laudaturia ja sain myös vaimon varaproput, joille ihan varmasti tulee käyttöä. Polttareiden jälkeinen Facebook – päivitys herätti ihmisissä kauhua, hömmennystä ja hilpeyttä. Polttariporukan puhelinlangat taisivat käydä kuumina. Päivitys meni näin:
Kaikista polttareista täytyy jäädä legendoja, näistäkin jäi: Munannostattimen haku naapurimökistä, teinipojat mouruumassa oven takana, keski-ikästen miesten kanssa pulassa, mopoauton kääntäminen katolleen, jäämäessä vararenkaan kanssa, verikoirilta pakeneminen ja illan kruunas se, et yks tippu ikkunasta. 😀 Kiitos tytöt! Ootte parhaita! <3
Näistä polttareista jäi siis legendoja elämään, mutta enempää ei voi paljastaa, sillä se, mikä tapahtuu Espoossa, jää Espooseen. 😛
Tän postauksen jälkeen kenellekään ei ole enää epäselvää, että mä menen naimisiin. Alle kuukauden päästä meidät vihitään koruttomasti Maistraatissa ja sitten viedään perheet, kaaso, bestman ja valokuvaaja syömään läheiseen tilaan. Sieltä siirrymme kaason kotiin viettämään iltaa huomattavasti rennommissa tunnelmissa kaason kotiin. Vihkimisestä seuraavana päivänä me lennetään miehen kanssa neljäksi yöksi Budapestiin. 🙂
Mä en oikeestaan oo mikään häähössöttäjä. Vaikka meillä on pienimuotoiset häät ja kahdessa osassa samana päivänä, niin siinä on ollut kuitenkin tekemistä ihan tarpeeksi. 😀 Paikkakortteja, kuohuviinilaseja, ruokasuunnitelmia, laskuja, rahanmenoa, vaatteita, hiusten värjäystä jajajajaja… Sit pitää jotain ruokalistoja ja muuta vielä säätää. Mä oon suurten linjojen ihminen ja etenkin tänään pienenpieni piperrys ajatuksenakin ärsyttää. 😀
Maanantaina oltiin miehen kanssa Ikeassa hankkimassa kuohuviinilaseja. Kuohuva kuuluu olennaisena osana tiettyä traditiota ja vaikka mä tykkään rikkoa kaikkia perinteitä, niin kuohuvaperinnettä en. Varmaan siitä syystä, että itse tykkään kuohuviinistä. Koristeina on yksinkertaisesti kynttilöitä lasipurkeissa, valkoiset pöytäliinat ja sitten paikkakortit sukulaistilaisuudessa. Mun mielestä yksinkertainen on kaunista. Muut kattoo mun suunnitelmia haavi auki ja ehottelee kaikennäkösiä timantteja ja terälehtiä pöytiin laitettavaksi. Miksi mä haluaisin koristella pöydän roskilla?
Hääpuku ei ole perinteinen hääpuku, ei edes pitkä iltapuku. Mutta se on jotain, joka sopii mulle ja on mun tyylistä. Meillä on samanlaiset sormukset, joihin on kaiverrettu teksti: ”Nihil Nisi Mors” ( = Kunnes kuolema erottaa). Melko dramaattista ja mahtipontista, mutta niinhän mekin ollaan. 😀 Hääkimpussa on kalloja ja jotain liloja kellokukkia. Ne on silkkisiä kukkia, jotka on käsin sidottu kimpuksi. Eli ei aitoja kasveja kuivumaan kaappiin. 😀
Kaveritilaisuuteen tehdään kaason kanssa ruoat. Paria ruokaista salaattia (savulohi ja kinkku), patonkia, feta-pinaatti – ja savuporopiirakka. Kakkuna on juustokakku, jonka kaaso tahtoo tehdä ja kakun kanssa keksejä. Eiköhän noilla porukka ruokita. 🙂 Vappuaattona testataan sapuskat ja siitä se bisnes sitten lähtee etenemään. 😀 Ruokahan ei ole pahaa, koska Gordon Ramsayna keittiössä heilun minä itse, apunani kaaso. 😀
Että semmosia kuulumisia tänään!
-M-