Eilen oltiin siskonpoikani (3-vuotta) kanssa julkisilla liikenteessä. Lähdettiin parhaan ystävän tyttären 7-vuotissynttäreille. Pojalla oli junassa ja bussissa hirveän jännää. Nähtävää oli paljon ja mielenkiintoisinta oli se, kun ihmisiä tuli ja meni pysäkeillä ja asemilla. 🙂
Tuli itsekin hyvälle tuulelle, kun oli kiltin pojan kanssa liikkeelle, jolle kokemus vastasi mielekkyydeltään melkeimpä päivää huvipuistossa. 🙂
Synttäritkin meni upeasti, mutta kyllä korvissa soi vielä pitkään ko. kinkereiden jälkeen. Kyllä yli kymmenestä lapsesta lähtee ihan kiitettävä meteli. 🙂
Mutta tuli myös todettua se, että lapsilauman saa sekoamaan, kun laittaa soimaan PSY:n legendaarisen Gangam Style – biisin :coolsmile:
Tänään olenkin sitten ollut aivan poikki johtuen noista syntymäpäivistä. Maannut ja kuunnellut musiikkia. 🙂 Voihan sitä niinkin aamunsa käyttää.
Huomenna alkaa viikko, jota kutsun leikkausviikoksi. Mies on varannut vapaaksi leikkauksen ympärillä olevia päiviä, jotta saan sitten toipua. Kilpparileikkauksen jälkeen on edessä vielä silmien operaatio kesällä. Jos vaikka sitten elämä vihdoin ja viimein tasaantuisi ja saisi stabiilin elämän ja näyttäisikin vähemmän friikiltä. 😀
Toistaiseksi olen itse pysynyt kohtalaisen rauhallisena leikkausta ajatellen, mutta viimeistään leikkausta edeltävänä päivänä menee jännäksi. Sen jälkeen rationaalinen ja järkevä minä ollaan kaukana jossain ja tilalle tulee hysteerinen minä.
Leikkauksen jälkeen olisi tosissaan tarkoitus saada muutto aikaiseksi keinolla millä hyvänsä. Itse toivon tietty olevani muuttokunnossa, jotta asiat hoituu helpommin haluamallani tavalla. Mutta katsotaan mitä eteen tulee. 😛
Uuteen kotiin muutoa mä oikeastaan odotan hyvin paljon ja sitä, että se saadaan sisustettua kivaksi ja kauniiksi, yhteiseksi kodiksi.
Sattuipa kerran Ikeassa myös niin, että vuosia sitten näin siellä äärimmäisen hienon Da Vinci – aiheisen taulun, josta olen haaveillut ties kuinka ja kauan, en edes tiedä miksi se on jäänyt ostamatta, kun hintakin on huikeat 19.90€.
Oltiin muutama viikko sitten Ikeassa miehen kanssa ja mies huomasi kyseisen taulun ja sanoi: ”Toi on ihan törkeen makea, toi on pakko hommata meijän kotiin!” Ja sen jälkeen kerroin miehelle em. tarinan. Vähän tuo minua kummissaan katsoi, mutta nyt sitten saan sen taulun. 😀 Joskus asiat tosissaan löytää edestään, mitkä taakseen on jättänyt. Tuo taulu on yksi semmoinen asia. 🙂
Eilen syttäreillä yksi kaveri kysyi aidosti kiinnostuneena, että miltä yhteen muutto tuntuu ja henkilö vaikutti oikeasti siltä, että haluaa jopa kuulla vastauksen. Kerroin sitten, että vähän jännittää kuuden itsenäisen vuoden jälkeen muuttaa toisen kanssa yhteen. Kaveri sitten sanoi, että häntäkin jännitti, koska hänellä oli suurinpiirtein samanlainen tilanne kuin mulla ja alkuun oli tosi vaikea sopeutua siihen, että toinen tekee asiat eri tavalla. Mutta elämä kuitenkin heidän osaltaan ja ainakin asumisen puolesta on tasapainottunut. Toivoa siis on minullakin. 🙂
Eli elämä etenee tässä kokoajan omalla painollaan eteenpäin ja kaikki tuntuu sujuvan toistaiseksi ihan kohtalaisen mallikkaasti.
Huomenna täältä lähtee kaatopaikkakuorma ja haetaan astianpesukone kotiin. Ensi viikolla olisi tarkoitus myös käydä katsomassa uutta pyykinpesukonetta. Jaja… Pakkaamista ja siivoamista olisi kanssa vaikka muille jakaa.
Tällä hetkellä mun blogitekstit pyörii muuton ja leikkauksen ympärillä… 🙂
-M-