Epätietoisuus on ehkä inhottavin tunne kaikista ja sen tunteen kanssa on vaan elettävä. Myös sen asian kanssa on elettevä, ettei tiedä loppuuko epätietoisuus koskaan. Loppuuko se ikinä?
Jos tässä elämässä ei ole tullut oppineeksi muuta, niin varmaksi voin vannoa sen, ettei mikään ole varmaa ja sen tunteen kanssa on toisinaan myös inhottava elää. Miten voi nojata johonkin, jos ei ole varma että se kestää?
Mä oon ihmissuhteissa tottunut kestämään sen, ettei nekään välttämättä kestä kaikkea. Mä olen myös tottunut pettymään ihmisiin kerta toisensa jälkeen, se on osa elämää ja se osaltaan kuuluu elämään. Kukapa meistä ei olisi joskus luottanut väärään ihmiseen ja uskoutunut väärälle ihmiselle? Kukapa ei olisi koskaan ihastunut tai rakastunut ihmiseen, joka on osoittautunut myöhemmin unelmien prinssin sijaan rupisammakoksi. Sammakoistakaan ei oikeasti yleensä tule prinssejä, vaikka niitä kuinka pussailisi.
Mut entäpä, kun se terveyskortti heitetään pöytään? Entä kun on pelattava venäläistä rulettia oman hyvinvointinsa puolesta peläten, että se luoti osuu juuri itseen? Mitä sitten tehdään? Mitä pitää tehdä, että jaksaa päivän kerrallaan ja jaksaa uskoa siihen, että joku päivä on taas kunnossa? Ja ennen kaikkea, mikä saa jatkamaan tässä epätietoisuuden ja epävarmuuden keskellä? Ja mistä mä otan tukea ja ammennan voimani, kun väsyn?
Mitä ja miten pitää kysyä, että saa vastaukset kysymyksiinsä?
Mä olen tässä kohtalon ironisessa korttienjaossa saanut kohtuullisen huonon terveyskortin. Ja mä en tällä hetkellä tiedä, että mitä muita kortteja mun kädessä sen asian tiimoilta on. Onko mulla Basedowin tauti ja Hashimoto? Onko mulla myrkkystruuma tai kilpirauhassyöpä? Onko mun silmissä joku kilpiraujasesta riippumaton vika? Onko mulla hyvänlaatuinen struuma? Onko mulla struumaa ollenkaan? Onko mussa aivokasvain? Vai tuleeko musta sokea? Kuolenko mä?
Ollaan siinä mielessä jännän äärellä, ettei kenelläkään ole antaa mulle vastauksia, enkä nitä tule välttämättä kovinkaan nopeasti saamaan. Edessä on päivien, viikkojen ja ehkäpä kuukausien odotus, ennen kuin mä saan mitään selkoa tähän mun tilanteeseen. Paljon ahdistavia kysymyksiä vailla vastauksia. Saan kyllä vastaukset aikanaan, mutta epätietoisuus on inhottavaa. 🙁
Elämä siis pyörii suoraan vaan mun terveyden ympärillä. Ja sitä te lukijat tulette nyt lukemaan aika pitkään tästä blogista.
-M-