”Kouluruoka on p*skaa, opettajat on huonoja, vangeilla on niin helppoa, vanhukset kuolee hoitokoteihin, tavalliset veronmaksajat kidutetaan hengiltä, possunuha jyrää, Olympialaiset rikkoo ihmisoikeuksia, koirat paskoo nurmikoille, sademetsät tuhoutuu…”
Ihme lässytystä ollut tänään sosiaalisessa mediassa. Arkadianmäellä istuu 200 päättäjää lässyttämässä ja ne ei saa muuta, kun tuhoa aikaiseksi. Mitä ihmettä edes turhalla lässyttämisellä voitetaan?
Välitettavaa mutta totta, tän maan olemassaolo perustuu verorahoilla loisimiseen. Koulunkäynti, terveydenhuolto, sosiaalituet, opintotuet ynnä kaikki muu ilmaispalvelu perustuu verorahoilla loisimiseen…
Ironista, mutta kaikkein pahimpia epäkohtiin tarttujia on ne, jotka ei käy töissä ja on eläneet yhteiskunnan elätteinä suurimman osan elämästään. Nää ihmiset jotka on saaneet kaiken vähänsäkin täyttelemällä lappuja on niitä, jotka on kateellisia, kun vangeilla on niin helppoa. Voiko tragikoomisempaa tilannetta olla? 🙂
Tässä maailmassa vähäosaiset on niitä, jotka haluaa kaiken ja vielä enempi. Ei tietenkään kaikki, mutta ne kadehtii tosia vähäosaisia. Mä suosittelisin, että elämä kannattaa käyttää järkevämmin, kuin muiden kadehtimiseen.
Miks me ees kelataan ja huudetaan ääneen, et mikä tässä maailmassa kusee? Mä voin kertoa oman mielipiteeni asiaan. Tässä maailmassa kusee ne ihmiset, jotka valittaa ihan kaikesta ja joilla ei koskaan oo mikään hyvin. Jos mitään oikeeta valituksenaihetta ei ole, niin keksitään semmoinen. Luulis, et tommonen elämäntapavalittaminen on hirveen kuluttavaa ja raskasta. 😀 Ja vielä raskaampaa siitä tulee, kun oikeen kyttäämällä kyttää virheitä, joita ihmiset saattaa tehdä.
Miksi ei vaan voi tyytyä siihen, mitä on? Mulla on kaunis koti, ihana mies, miehellä on kiva tyttö, mulla on hyvä työ ja mulla on ystäviä ja jopa läheisiä, jotka välittää. Kyllähän mä tästä perussairaudesta voisin utista ja mussuttaa, mutta mä olen se, joka määrää omasta elämästäni. Mun ongelmat ei määritä mua, vaan mä määrittelen ongelmani ja ratkaisen ne sitten kykyni mukaan. Mun elämä alkoi silloin, kun otin sen omiin käsiini. 🙂
Kaija Koo sanoittaa sen kaiken Kaunis Rietas Onnellinen – biisissään. Biisi on kuunneltavissa TÄÄLTÄ!
Sä oot kerran jo nähnyt, miten tää maailma romahtaa
Ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas
Sä oot kerran jo luullut, ettet tuu koskaan toipumaan
Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa
Niin mä voin luvata, et aina lopulta sä selviit mistä vaan
Ja ihan todella ei ole rajoja nyt, kun tanssitaan
Mä olen luullut montakin kertaa niin ja joka kerran mä oon noussut ylös ja oppinut elämästä. Mä en oo enää se teini-ikäinen ihminen, joka teki vääriä valintoja kaiken suhteen tai aina rakastu renttuihin. 😀 Mä olen oppinut, etten mä voi muuttaa toista ihmistä paremmaksi.
Mä oon noussut jaloilleni vakavasta sairaudesta ja todistanut itselleni sen, että ainoa joka voi estää mua nousemasta ylös ilman katkeruutta ja vihaa elämää kohtaan olen minä itse. 🙂
Sä alat vihdoin viimein käsittää, ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä
Joten anna mennä
Kaunis rietas onnellinen
Kaunis rietas onnellinen
En mä tarvitse lupaa keneltäkään olla sellainen, kun olen. Enkä mä voi menettää mitään jos päätän itse tieni, jota kuljen. Koska jyvät on erottuneet akanoista matkan varrella ja uskon tietäväni, että ketkä ihmiset mun elämässä haluaa olla aidosti läsnä ja ketkä on vaan koristeita.
Sä oot kerran jo hiljaa elänyt niin kuin pyydetään
Ja tosi hienosti jaksoit sitäkin roolia esittää
Mut älä unohda, että nyt lopultakin on sun vuoro taas
Ja mä voin luvata, ettei se satuta, kun kaiken pudottaa
Niin olenkin elänyt ja jaksanut vetää roolia ja mukautua sääntöihin. Elämäni paras päätös oli tosissaan se, etten mä tahdo elää, niin kuin mun halutaan elävän, vaan elän niin kuin itse haluan ja sekös tässä on konflikteja aiheuttanut, kun rupesin kontrolloitavana olemisesta saippuaksi. Mä nautin mun vuoroni jokaisesta hetkestä. 🙂
Ottakaa elämä omiin käsiinne. 🙂 Se tekee onnellisemmaksi. 🙂 Mutta muistakaa järki ja muistakaa oppia virheistänne. 🙂 Koskaan ei saa katkeroitua. Oppikaa virheistänne, vihatkaa, antakaa anteeksi ja unohtakaa. 🙂
-M-