Mussa on aina ollut kaksi puolta ja mä teen niiden puolten kanssa aina töitä, en siksi ettenkö hyväksyisi itseäni sellaisena kuin olen, vaan siksi, että muut ymmärtäisivät minua paremmin. Nämä puolet siis ovat ylitunteellisuus ja empaattisuus vs. Kylmä, rationaalinen ja laskelmoiva järki. Parhaiten näitä puolia pääsee seuraamaan, kun katsoo ja kuuntelee, kuinka toimin vastoinkäymisten edessä, joissa en voi voittaa.
- Totean, että tässä nyt saattaa olla ongelma
- Olen ratkaisukeskeinen ihminen: – Haen ongelmaan pari-kolme ratkaisua
- Totean, ettei mikään ratkaisuista ole toimiva, etsin loputkin vaihtoehdot
- Totean, etteivät nämäkään vaihtoehdot ja ratkaisumallit toimi ongelmaan
- Lopulta päädyn siihen, että ongelmaa ei voida ratkaista ja nyt kävi näin
- Intuitio ei valehtele
- Tulee lohduton itku ja tunteiden sekamelska ja sitten koen tarvetta puhua asiasta ja kertoa pahasta olostani jollekin
Kohdassa seitsemän ollaan usein siinä ongelman ytimessä, kun mä alan puhua niin mulle tarjotaan ratkaisuja ongelmaan, koska mähän en voi tietää, että mun kriisitilanteelle voi olla looginen tai joskus jopa epälooginenkin selitys. Ihmiset ajattelee, että mä en tiedä niistä ratkaisuista, koska itken ja olen murheen murtama. Ajatellaan, että ratkaisujen tarjoaminen on parasta mahdollista lääkettä mun suruun. Sitten mä jossain vaiheessa turhaudun ja huudan, että tiedän kaiken ton ja mitään ei ole enää tehtävissä. Sitten koetetaan pakottaa uskomaan, että kaikki kääntyy vielä hyväksi ja on olemassa mahdollisuuksia. Tunteva puoli haluaa uskoa aina kaiken, joissa luvataan, että suru loppuu ja kaikki kääntyy hyväksi. Tunteva puoli haluaa vain olla iloinen ja huojentunut. Sitten se järkevä puoli nostaa päätään, se kertoo mulle faktat ja tilastot ja pakottaa hakemaan tietoa ja realismia netistä. Mutta sille tuntevalle puolelle on annettu valitettavasti siimaa, joka kasvattaa sitä. Alkaa pienessä päässä aivan hurja taistelu siitä, miten asioiden laita todellisuudessa onkaan.
Lopulta rationaalinen puoli haluaa alkaa pelaamaan likaista peliä, koska se tietää olevansa oikeassa. Se haluaa vahvistuksen ja pakottaa mut kertomaan siskolleni, mitä on käynyt. Systerissä parasta on se, että näissä tilanteissa se latelee faktat pöytään kaunistelematta ja kertoo, kuinka asiat on. Tällä hetkellä tunnen siskoani kohtaan suurta kiitollisuutta. Systeri opasti ja auttoi sen suhteen, mitä täytyy seuraavaksi tehdä ja mitä ottaa huomioon. Otti selvää asioista, kun en enää itse jaksanut penkoa. Muisti jopa kysyä, että kuinka voin ja kannusti jatkamaan eteenpäin ja ottamaan vastaan sen, mitä tulee. Koskaan ei saa jäädä tuleen makaamaan, vaan täytyy nousta ulös ja yrittää uudelleen. Rationaalinen puoli siis voitti ja oli oikeassa. Sen lisäksi, että sain siis fatkat, niin sain myös tuen, avun sekä toimintaohjeet. Edellämainittujen lisäksi myös kasan sellaista informaatiota, jota en edes tiennyt olevan olemassakaan. Näistä asioista olen viime päivät ollut hyvinkin kiitollinen. 🙂
Kiitos!
-M-
Ps: Tätä kirjoitusta tehdessä tunnepuoli on hyvinkin vahvasti esillä ja rationaalinen puoleni itkee verta. 😀