Vuosi 2014 on vierähtänyt käyntiin. Mun osalta se on vierähtänyt käyntiin kausi-influenssan merkeissä… Keuhkot toimii heikosti, yskittää ja nokka vuotaa… Kuume ei vaan nouse millään, eli tässä taidetaan sairastaa seuraavat 2kk. Tällä hetkellä lohtunani on Finrexin, joka toivottavasti pitää mut elävien kirjoissa. Apteekista tarttui mukaan myös purkillinen vahvaa C-vitamiinia ja mies lupasi tuoda vielä jotain yskänlääkettä. Ehkä tää tästä jossain vaiheessa asettuu.
Uuden Vuoden aattona luonnollisestikin tutkailin Facebookkia ja suuri osa ihmisistä valitti, että on ollut paska vuosi ja toivoi tämän olevan parempi.
Mä en ehkä ole elämässäni kokenut suuriakaan vastoinkäymisiä, kun voin sanoa, että joka vuosi tapahtuu jotain ikävää ja vastapainoksi jotain hyvääkin. Mutta jos vuosi on ollut surkea, niin varmaan kannattaa itse tehdä seuraavan eteen jotain, jottei se olisi niin surkeaa. 🙂
Mun vuosi 2013 alkoi kortisonitiputuksella, sitten leikattiin kilpirauhanen, sen jälkeen edessä oli muutto miehen kanssa yhteen, sitten leikattiin silmät ensimmäisen kerran, sen jälkeen olikin kesä kaikkine kivoine reissuineen, häineen ja ihmisineen. Sen jälkeen koitti paluu lomilta töihin ja sitten taas silmäleikkaukseen, jonka jälkeen MabThera-hoitoon ja sitten olikin Joulu ja uusi vuosi.
Mitä sitä nyt sanoisi sitten??? Itse olen sairastellut, läheiset on sairastelleet ja monta muutakin huonoa uutista ja asiaa on tullut ilmi. Siitäkin huolimatta koen, että vuonna 2013 on ollut huomattavasti enemän positiivista kuin negatiivista. Kai se on vähän siitäkin, että mistä suunnasta katsoo.
Uuden Vuoden juhliminen tapahtui hyvin alaikäisessä seurassa. 🙂 Uuden Vuoden aaton aamuna käytiin miehen, miehen tytön ja siskon perheen kanssa HopLopissa. Aikuiset miehet näyttivät olevan kaikista kikottimista enempi innoissaan kun lapset. Pöytälätkässäkin yksi suomalaispelaaja kuulema vain heittäytyi kiekon eteen, joten poistuttuamme HopLopista oli pöytälätkäpeli kokenut yhden pelaajan inflaation.
Illalla siirryttiin parhaan ystävän perheen luokse viettämään iltaa. Koetettiin me ulkona tuulessa ja tihkusateessa ampua rakettejakin, mutta se ei ollut hirveän turvallisen tuntuista näin ollen paukkuja säästyi ensi vuoteen. Kun tultiin ulkoa, niin valettiin lasten kanssa tinaa ja syötiin karkkeja ja sipseja. Noin klo: 23 meidän sakkimme aloitti kotimatkan. Miehen kanssa katsottiin vielä puolilta öin raketit ja painuttiin sitten nukkumaan.
Loppiaisena lähdetään siskon perheen kanssa miniristeilylle kera lasten ja aikuisten. 🙂 Eli tämmöinen alku tälle vuodelle.
-M-