Tupakoimattomuus jatkuu

Tänään on siis menossa päivä numero kolme ilman savukkeita. Kolmas päivä tulee täyteen tänään klo:20.00. Aamulla ja aamupäivällä pyörin taas levottomana himassa ja välillä katselin kaihoisasti parvelleelle. Mutta ajattelin, että onneksi tuonne ei tarvitse mennä haisemaan. 🙂 Menin kuitenkin hetkeksi nauttimaan aamukahvia parvekkeelle. Muutaman huikan jälkeen totesin, että vain idiootti istuu talvella parvekkeella palelemassa kahvikupillisen kanssa ja päätin mennä sisälle lämpimään juomaan kahvini ja päätin paheksua mielessäni kaikkia tupakoitsijoita, kumma kyllä se vähän auttoi levottomaan olooni. Päätin myös paheksua mieheni nuuskapurkkeja, jotka lojuvat jääkaapissa. Se ei auttanut tyhjiöön niin paljoa, sillä kun vielä kuljetin myrkkypilveä mukanani, niin paheksuin nuuskapurkkeja ja sitä, mitä ne pitää sisällään.

Eilinen päivä oli viekkareiden osalta siis vaikea ja vihasin koko maailmaa, koska mulla oli paha olla. Tiedän kuitenkin, että jos nyt sorrun tupakoimaan oloni on vielä pahempi. Illalla päätimme miehen kanssa mennä syömään ennen elokuviin menoa. Ravintolassa ei ollut vaikea olla savukkeetta, eikä ruokailun jälkeen, eikä ennen elokuvaa, eikä sen jälkeen. Itseasiassa minun ei tarvinut edes turvautua nikotiinipillereihin. Onhan mulla nikotiinilaastari olkapäässä, mutta en oikeasti tiedä onko siitä mitään hyötyä, vielä en uskalla kyllä kokeilla olla ilmankaan, mutta eipä tuo läpinäkyvä teipinpala maksa niin paljoa, kun päivän tupakat. Päivän tupakat maksavat noin 4€ keskimäärin ja yhden päivän nikotiinilaastari maksaa noin 2.5€, eli säästöä kertyy jonkun verran. Mutta, kun käytän vielä noin 10 imeskeltävää nikotiinipilleriä päivässä, niin niiden hinnaksi tulee 2,5€/päivä, niin tehdään jo jonkun verran tappiota. Toisaalta, korvaustuotteita en toivottavasti tarvitse kauaa ja ilman korvaustuotteita tupakoisin, joten jossain vaiheessa päivän tupakoihin menisi heittämällä 5-6, sillä nikotiinintarve ei tupakoinnilla ainakaan pienene. Puhumattakaan terveydestä, jota tupakointi syö ja voin kertoa, että terveyteen, lääkäreihin ja lääkkeisiin menee myös paljon rahaa. Seuraavan kerran, kun sairastun keuhkoputkentulehdukseen en välttämättä tarvitse astmapiippua enää. Siitepölyallergiaankaan ei välttämättä tarvita astmapiippua, vaan selviän pillereillä. Ja viimeisin astmapiippu, jonka lääkäri määräsi maksoi noin 40€. Puhumattakaan yskänlääkkeistä ja muista vastaavista aineksista, joista tupakoitsia joutuu maksamaan enempi, koska ne on stydimpiä. Sairauslomapäiviä kuluu vähempi, sillä yksinkertainen flunssa ei kestä viikosta toiseen… Näin… 🙂

Keskustelin tänään taas yhden monta vuotta sitten tupakoinnin lopettaneen ystävän kanssa puhelimessa ja hän kertoi omista viekkareistaan ja kertoi miettineensä, että onko koko loppuelämä samaa kärsimystä, ei kuulema ole. Vaikka sen tietää, niin kivahan se on kuulla muidenkin suusta, etenkin niiden suusta, jotka ovat onnistuneet aikaa sitten lopettamaan.

Yksi asia jota olen tässä pohdiskellut on tää sota tupakkaa vastaan ja kaikki kampanjat on oikeesti melko turhia. Ei tupakoitsija lopeta tupakointiaan, vaikka sillä olisi mimmonen syöpä tai keuhkoahtauma. Joka ikinen tupakoitsija tietää kuinka vaarallisen harrastuksen hän omaa. Mitä enempi ihmiset mussuttaa tupakoitsijalle tupakoinnin haitoista ja paheksuu tupakoitsijaa, sitä enemmän hän turvautuu syöpäkääryleisiinsä, eikä todellakaan aijo lopettaa. Jos niissä kampanjoissa olisi mukana tupakoitsijoita ja tupakoinnin lopettaneita ihmisiä, niin ne olisi huomattavasti järkevämpiä. Mutta sitten nämä kirkassilmäiset ja kiiluvaotsaiset, puhtoiset ei-tupakoitsijat suunnittelevat kampanjoita tarkoittaen hyvää, mutta saavat tupakoitsijat vain tupakoitsemaan enemmän. Se siitä hyvää tarkoittavasta kampanjasta sitten! Ihmisiä kuolee tupakoinnin haittoihin sen takia, että heitä aletaan julkisesti paheksumaan, syrjimään ja kiusaamaan. Onpa kätevää! Toisaalta, saahan tupakoinnin tietysti loppumaan sillä, että tupakoitsijoita painostetaan tupakoimaan niin paljon, että he kuolevat nuorina ja nopeasti, mutta se ei toivottavasti ole kenenkään tarkoitus. 😀 Kun noi syöpähoidotkin tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi.

Lopettamispäätös lähtee jokaisen tupakoitsijan omasta päätöksestä ja silloin tuki ja kannustus on tärkeää. Mahdollisissa retkahtamisissa ei saa alkaa paheksua, sillä se takaa sen, että seuraavaan lopettamisyritykseen menee taas piiiiiiiiitkä aika.
Ja kun tekee lopettamispäätöksen, niin jotkut tupakoitsijat ei usko siihen, että pystyy lopettamaan ja ovat koka käänteessä tarjoamassa tupakkaa. Jotkut ei tupakoitsijat on menettäneet uskonsa, kun ei monista lopettamisyrityksistä huolimatta ole onnistunut lopettamaan. Ja jos ympärillä olevilta menee usko, niin mitähän luulette, että se tupakoitsija miettii? Sekin uskoo, ettei koskaan pääse irti tupakasta. Sitten siihen päälle joku tulee mussuttamaan tupakan haitoista ja hintavuudesta. ”Kiitos, kerrotko lisää itsestäänselvyyksiä!” Niin ajattelee jokainen tupakoitsija. Hyvää tarkoittavilla asioilla, voidaan saada pahaa tuhoa aikaiseksi. Ja mitä joku hyötyy huutamalla työpaikalla tauolla, että tupakka ja tupakoitsijat on selkärangattomia nahjuksia, joilla ei ole tahdonvoimaa? Mikä sen huutelun peruspointti on? Mä en ymmärrä. Antaa ihmisten tupakoida, kunnes he haluavat lopettaa ja tarvitsevat muita ihmisiä tukemaan siinä prosessissa. Eikä kukaan pyydä apua sellaiselta, joka on aiemmin haukkunut selkärangattomaksi nahjukseksi. Mitä se kertoo tuosta huutelijasta? Sekin mättää karkkia ja pullaa varmasti ja purkaa pahaa oloaan, koska itsellään ei ole selkärankaa vastustaa pullaa!!! 😉

Jos nyt otan esimerkiksi itseni, niin en mä ole mikään selkärangaton nahjus. Mulla oli ja on edelleen melko vahva riippuvuus aineeseen, joka hallitsi mun elämää ja mun mieltä. En mä polttanut siksi, että se olisi ollut jotenkin siistiä tai hauskaa. Poltin siksi, että olin RIIPPUVAINEN!!! Addikti, narkkari… Tai jotain. Ainoa, mikä esti ketään tuomitsemasta mua narkkariksi oli se, että tupakka on täysin laillinen päihde. Mutta ongelma on riippuvuus ja riippuvuudesta selviytyäkseen on ensin myönnettävä, että on riippuvainen jostain aineesta. Tässä tapauksessa se aine on nikotiini.

Ugh! Olen puhunut. 🙂

-M-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *