Basedowin tauti. Vaste lääkehoidolle huono ja päädytty operatiiviseen hoitoon.
Sitten onkin iso kasa latinan ja suomen kielen sekoitusta siitä, kuinka kaulaan tehdään viilto ja kilpirauhanen poistetaan. Mutta mä kerron omasta mielestä parhaat palat kirurgin lausunnosta, Patologin lausuntoa vielä odotellaan, mutta eiköhän sekin aikanaan postilaatikosta kolahda.
Tänään siis tosissaan kolahti postiluukusta lausunto kirurgisesta toimenpiteestä.
Kilpirauhanen on diffuusisti jonkin verran suurentunut ja kiinteä tyreoidiittiin viitaten.
Tämä oli nyt se tärkein asia, jonka tuosta lappusesta lukemalla löysin. Tyreoidiitti tarkoittaa kilpirauhasen kilpirauhasen autoimmuunitulehdusta (autoimmunityreoidiittia) tai puoliäkillistä kilpirauhasen tulehdusta (subakuutti tyreoidiitti). Lisätietoa Tyreoidiiteista löytyy TÄÄLTÄ.
Mä olen hakemalla hakenut tietoa siitä, kuinka kilpirauhasen vajaatoiminta ja liikatoiminta voivat olla samassa ihmisessä. Se, mitä tietooni olen tänä aikana kerennyt saamaan, etsimään ja sisäistämään on tärkeää monen kannalta, jotka mahdollisesti kamppailevat samojen asioiden kanssa. Itsekin olen virheellisesti luullut, että kilpirauhasen liikatoiminta ja vajaatoiminta ovat vastakkaisia sairauksia (nimistä pelkästään voi äkkiseltään päätellä niin). Ja lääkityksestäkin, sillä kuten omakohtaisesti olen kokenut, niin liioissamäärin vajaatoimintalääke Tyroksiini vie liikatoiminnalle ja liikatoimintalääke Tyrazol liioissa määrin vie vajaatoiminnalle.
Inhimillisenä kokemuksena nämä sairaudet ovat erilaisia.
Vajaatoiminta veti mua tööttiin pikkuhiljaa, isoon osaan oireista sopeutui vuosien saatossa ja niitä alkoi pitämään ominaisuuksina. Yksi ominaisuuksistani oli se, että pystyin nukkumaan missä vain ja miten paljon vain. 🙂 Nukuin aikanaan hirveän hyvin auton takapaksissa kymmenen tunnin unoset. Aamut on olleet mulle aina vaikeita, samoin kun alkuiltapäivän väsymys. Jostain syystä siinä klo: 14:sta aikaan verensokeri aina laski roimasti ja tuli paha olo ja väsymys. Vajaatoimintaan kuului paljon muutakin, mutta siinä ne mieleenpainuvimmat.
Liikatoiminta pisti kaiken kerralla sekaisin ja se pääsi etenemään viikoissa pisteeseen, joka ajoi mun elimistön käytännössä hengenvaaralliseen tilaan. Mulla oli luonnollisesti vajaatoimintalääkitys liikatoiminnan puhjetessa päällä. sen verran alitajunta mua alkoi suojelemaan, että aloin unohtaa ottaa aamuisin vajaatoimintalääkkeen ennen töihin menoa, milloin olo oli helpompi ja lopetin lääkityksen kokonaan. Ilman lääkitystäkin mulla oli kilpirauhasarvot hyvin korkeat ja sitten te kaikki blogia lukeneet ihmiset tiedätte, mitä tapahtui.
Diagnoosi: Morbus Basedow
Leikkauksen jälkeen lopetetaan Tyrazol – lääkitys, jatketaan Thyroxin 0.1mg x 1.
Eli näillä sitten mennään. Keskiviikkona menen labroihin ja loppukuusta on sitten puhelinkeskustelu endon kanssa.
Kilpirauhanen on mennyttä aikaa ja elämä jatkuu ilman kilpirauhasta, vielä Basedowin aiheuttamia silmäongelmia joudutaan korjailemaan ja edessä on silmien suhteen vielä pitkä tie kuljettavana. Mutta elämä jatkuu semmoisena, kuin se nyt jatkuu. Tilanne ei ainakaan tästä pahene, kun tilanteen pääsyyllinen on poissa. Silmäongelma on ikuinen, jos sitä ei hoideta loppuun saakka kirurgisin toimenpitein. Pahin vitutus asian suhteen on ohi, sillä pahin on ohi myös kilpirauhasen suhteen. 🙂
Henkisesti sairastelu oli kaikkein raskainta, sillä iso osa ihmisistä vain katosi elämästä kokonaan. Mutta aidot jäi ja uusia aitoja ihmisiä tuli elämään. Enkä mä tiedä edes, että mitä aitoa siinä rilluttelussa ja baareissa notkumisessa edes oli, kai se sillon oli aitoa. 🙂
Toisaalta, jossain vaiheessa se oma illuusio omasta elämästään vain romahtaa ja sen jälkeen ollaankin tekemisissä asioiden kanssa, joihin ei oikeastaan itse kykene vaikuttamaan. Päästään siihen pisteeseen, että tarvitaan ulkopuolista apua ja vertaistukea.
Raskasta oli nousta ja kasata itsensä pala palalta uudelleen ja katsoa silmiin sitä, mikä oli vastassa. Monta kertaa teki mieli jäädä vellomaan itsesääliin ja luovittaa, mutten mä olisi hyätynyt siitä mitään. Tahtotila elää kaikesta huolimatta normaalia elämää oli suuri ja elämän-, sekä itsensä voittamisenhalu oli suurempi. Mä halusin osoittaa sen, että autoimmuunisairaudesta huolimatta mä pystyn tekemään täysipäiväisesti töitä, mä halusin osoittaa, ettei esimerkiksi kortisoni ole este tehdä työtä ja pyörittää omaa henkilökohtaista elämääni.
Mä halusin elää omalla tavallani ja niin mä elin. Enkä kadu päivääkään, etten jäänyt pitkälle saikulle odottamaan ihmettä. Ihme oli se, että mä olen kestänyt tän kaiken ja kiitän itseäni siitä. 🙂
-M-