Eilen oli viimeinen kortisonitiputus ja sen kunniaksi tänään järjestin itseni uimahallille vesijuoksemaan. Tunnissa poljin vettä 1100metriä ja se oli 100m enempi, kun viime kerralla tunnissa. 🙂 Voin siis olla tyytyväinen suoritukseeni. Kyllähän sitä vähän poikki meinaa nyt olla. Mies ja tyttö on pulkkamäessä ja mä jäin kotiin tekemään uunilohta ja muussia. Työnjako kohdillaan.
Huomenna koittaa paluu työelämän arkeen ja autuuteen. Tekisi mieli vielä lomailla vaikka viikon loppuun, toisaalta taas on mukava palata takaisin töihin näkemään kaikkia työkavereitä ja laittaa taas iso vaihde päälle. Monella koulutehtävällä on dead line tammikuun lopussa, mutta lastensuojelutehtävän sain toimitettua arvioivalle opettajalle ja erityiskasvatuksen tentti-tyyppinen essee on työn alla. Sain ensimmäisen osan jo tehtyä erityisyydestä ja seuraava koskee HOJKSia, eli Hemlilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevaa suunnitelmaa… Aihe on helpompi, kun se käsittelee vain yhtä asiaa ja aihealuetta ja on mulle työn puolesta jokseenkin tuttu aihe.
Eilen juttelin työkaverin kanssa siitä, mikä on oikeaa tiedettä ja mikä ei. Matemaatikko (työkaveri) ja humanisti (minä) oltiin yhtä mieltä siitä, ettei kasvatustieteet ja erityispedagogiikka tieteenä ole oikeaa tiedettä. 😉 Juupas-eipäs tiede ei ole faktiivista, vaan se muuttuu kokoajan. Em. tieteet tutkii murto-osaa henkilöistä, josta tehdään johtopäätös ja tulos on siinä. Tulos on kuitenkin aina moniselitteinen, eikä suinkaan yksipuolinen ja koske kaikkia ihmisiä. Eli ei tiedettä sen oikeassa merkityksessä.
Mutta loma on ollut kuitenkin mukava, on tehty kaikkea pientä mukavaa ja ennen kaikkea kroppa on saanut levätä ja aivot samoin. Tänään pitäisi purkaa pois lopyt Joulusta vielä. Vähän valoja irroitella ikkunoista. 😀 Eteiseen voi lumiukot jäädä vielä tuomaan valoa, mutta tytön huoneesta lumiukko pois ja jouluvalot keittiön ikkunasta myös pois. 😀 Parvekkeelle saa valot jäädä, ne oli koko viime vuoden siellä paikoillaan, mutta ei kuitenkaan päällä ennen marraskuuta. 😀
Nyt kun kortisonikuuri on ohi, niin turvotuskin varmaan poistuu vesijuostessa nopeammin, kun tällä hetkellä ja jaksaminenkin paranee, jahka ensin kortisonin vierotusoireista selviää. Tällä viikolla on edessä silmien magneettikuvaus torstaina, eli taas pääsen seikkailemaan Meilahteen ja sitten perjantaina laboratoriokokeet ja ensi viikon perjantaina kohtaan endokrinologin ja kuulen tuomion silmistäni. Ollaanko vihdoin saavutettu remissio, vai onko edessä vielä lisää kikkailua ja hoitoja? Sen näyttää tulevaisuus…
Torstaina mennään miehen kanssa katsomaan Hobitti elokuviin ja lauantaina edessä on se paljon puhutti Apulannan järjestämä suuri Spektaakkeli Espoon Barona-areenalla. 🙂
Näillä mennään!
-M-