Mua jaksaa huvittaa ja osin ehkä kummastuttaakin monenmonituiset asiat näin lauantai-iltana kotona hengaillessa. Yskä on infernaalinen, päätä särkee ja muutenkin tuntuu vähän heikolta. Kausi-influenssa siis taisi löytää minut. Tai sitten päänsärky johtuu ihan vaan siitä, ettei näillä laseilla nää mitään. Taivas tietää ja aika näyttää.
Kiittämättömyys on taas jälleen kerran päivän sana ja suoranainen sosiaalinen vajaaälyisyys. Mitä kanssaihmisiltä voi oikeasti odottaa? Eka kuulen kovaan ääneen urputusta, ettei ketään kiinnosta ja kun sitten jotain sattuu kiinnostamaan, niin se kysyykin yhtäkkiä vääriä kysymyksiä. Niin, taas jälleen kerran ristiriitaa, jota ei voi kuin ihmetellä.
Miten tämmöiseen asiaan pitäisi edes asennoitua? Ei kai siihen voi oikein mitenkään. Jos välittää ja jos on kiinnostunut, niin muistakaa, että myös sen voi osoittaa väärin.
Jos mä jotain olen oppinut, niin kukaan kanssaihminen ei voi tietää miltä musta tuntuu ja mä saan vastailla tyhmiin kysymyksiin lähes päivittäin. Olen vastannut tyhmiin kysymyksiin jo kohta puolitoista vuotta lähestulkoon päivittäin. Eikä siinä, sen lisäksi että ympärillä olevat ihmiset kyselee tyhmiä, niin tyhmiä kyselee myös fudisjoukkueellinen lääkäreitä, optikkoja ja muita vastaavanlaisia ihmisiä. Ja mä vastailen mielelläni, ainakin suurimpaan osaan asioista. Mikä tahansa, mikä lisää ihmisten tietoutta mun taudinkuvasta on askel eteenpäin.
Mun vointi henkisesti ja fyysisesti ei kiinnosta oikeasti juurikaan ketään, ei mun verikokeet, eikä kilpirauhasarvot, hiustenlähtö väsymys tai vitutus. Ja miksi sen pitäisi kiinnostaa ketään? – Ei yhtään miksikään.
Viime blogissani puhuin termistä lässyttäminen, nytkään en kaipaa ihmisiä ympärilleni lässyttämään, taivastelemaan tai kyselemään niitä kysymyksiä, joita haluaisin kuulla.
Edellämainitun lisäksi olen myös oppinut, ettei ketään oikeasti jaksa enää tää Basedow – roska kiinnostaa, kun tää on jo vähän eilisen päivän uutinen. Eihän tää liiemmin kiinnosta enää muakaan. 😀 Mua kiinnostaa enää ainoastaan se, että kuinka päljon tähän loppukosmetiikkaan saa varata aikaa.
Mä en tiedä mistä tää koko sairaus lähti liikenteeseen. Tai miksi mun sisälläni oli tikittävä aikapommi. Sain kuitenkin elää monta tervettä vuotta, ennen kuin syystä tai toisesta autoimmuunisairaudet otti vallan ja pisti elimistön sekaisin ja oikeastaan koko elämän. Mussa on siis valmistusvirhe, joka tuli ilmi vasta pidemmän käytön jälkeen, siinä vaiheessa kun takuu umpeutui. Valmistusvirheen korjaamiseen on käytetty aikaa, rahaa ja hermoja. 😛
No, siis kaikki syyt katkeroitua elämälle, ihmisille ja kaikelle. Mutta päätin jättää sen tarjouksen käyttämättä, vaikka halvalla ja helpolla ois saanut ison määrän katkeruutta ja vihaa.
No, sitten on nää jotka on itse ajaneet itsensä tiettyyn terveydelliseen jamaan ja vinkuu sitten siitä, kun ihmiset on tyhmiä ja jotenkin muutenkin aliarvioitavissa olevia. Ihan ilmaisena neuvona tämän blogin lukijoille: Se joka kysyy, edes tyhmiä on kiinnostunut susta ja sun voinnista, se tyhmä ihminen ei jossain vaiheessa jaksa enää kysellä tyhmiä, eikä kysellä enää mitään muutakaan, jos sitä kohtelee vajaaälyisenä
Tyhmä on se, joka tätä ei ymmärrä.
Mä oon kiitollinen, että läheiset on musta kiinnostuneita ja kaikkien mun lääkärikäyntien jälkeen multa kysellään, että miten meni. Joka kerta on lääkärikäynti, kaikki ne huoneetkin näyttää samoilta ja melkeimpä samoja koetuloksia ja lääkityksiä käydään läpi. Ainakin mun ympärillä on ihmisiä, jotka välittää. Samalla tavalla mäkin kyselen ihmisiltä niiden asioista, koska mä haluan aidosti kuulla vastauksen, sillä mä välitän. 🙂
-M-