Voihan keskiviikko

Herätyskello soittaa ilmoittaakseen keskiviikkoaamun koittaneeksi. Pakko nousta ylös, en saa juoda, enkä ottaa aamulääkkeitä, olen paastonnut kaksitoista tuntia. Lampsin bussipysäkille, kuski vastaa kohteliaasti huomenen toivotukseeni, istun bussiin ja matka kohti sairaalaa ja laboratoriota voi alkaa. Kuski kyselee reittiohjeita matkustajilta, ei ilmeisesti osaa reittiä. Siinä vaiheessa alkaa jo vähän jännittää ja unohdan nälkäni ja janoni. Kuski… Lue lisää Voihan keskiviikko

Kaikkea mahdollista taas…

Tänään oli taas verikoepäivä. Mä kuvittelin meneväni kilpirauhaskokeisiin, eli yksi putkilo verta ja se siitä. Mutta hämmennyin, kun hoitaja kaivoi kasan erivärisiä putiloita pöydälle ja oli pakko kysäistä, että mitähän kaikkea ne tahtoo katsoa mun verestä tällä kertaa. Ne otatti laajan verenkuvan (taas), kilpirauhasen liika- ja vajaatoiminnan vasta-aineet (eihän se ole kuin kolmas kerta kahden… Lue lisää Kaikkea mahdollista taas…

Keskiviikkoiset ajatukset ja tunnelukot

Tänään oli labrakokeiden vuoro, muistin sen, kun olin työpaikalla keittämassä aamukahvia. Hyppäsin 8.30 lähtevään bussiin ja niin matka alkoi kohti sairaalaa (kilpirauhaskokeet pitää ottaa ennen klo: 10). Labran ovella olin 8.47, jossa mukava vanha mies antoi mulle tarpeettomana oman lappunsa, kiitin miestä ja hiippailin istumaan ja ilokseni totesin, että jonossa on viisi ennen mua. Siinä… Lue lisää Keskiviikkoiset ajatukset ja tunnelukot