Pallosilmän tarinointia elämästä
Blogi vastoinkäymisistä ja onnesta. Blogi ihan tavallisesta elämästä.
Miten pienestä, mutta niin suuresta asiasta työhyvinvointi onkaan kiinni… Kulunut viikko on ollut työn puolesta aikalailla raskas, mutta kuitenkin hyvällä fiiliksellä saatu asioita eteenpäin. Luonnollisesti päivien jälkeen on väsynyt, mutta työkaverit ja onnistumiset kaikesta huolimatta auttaa jaksamaan. Kun tämmöistä työtä tekee, jota minä teen, niin usein negatiiviset asiat on hyvinkin läsnä. On raskaita ja vähän… Lue lisää Työtä ja Basedowia ja vaikka mitä
Saikkuilijan elämä alkaa pikkuhiljaa voittamaan! 🙂 Eilen liikuskelin ekaa kertaa kunnolla sitten leikkauksen ja voin sanoa, että kävely tuntui uskomattoman hyvältä. Kävin aamulla aikaisin työpaikalla viemässä sairauslomalapun. Hyvä, että ovesta pääsin sitään, kun ensimmäinen kommentti oli: ”Kato, pesukarhu!” 🙂 Teräsnaiseksi myös haukuttiin. Pomo ilmoitti, että mua kaivattaisiin jo töihin, mutta käski ottamaan rennosti vielä sairausloman… Lue lisää Saikkulainen puuhailee
Terkkuja vaan kortisonitiputuksesta. Toinen kerta on takanapäin. Ja nyt sain nimettyä sen maun, mikä mun suuhun siitä tiputuksesta tulee. Se on sama maku, kun hammaslääkärin antamassa puudutusaineessa, nam! Jotain vahvaa tervasalmiakkia ens kerralla mukaan. 😀 Ainakin kortisoni piristää, pari tuntia ja on taas semmoset kierrokset päällä, ettei mitään jakoa. Mun Basedowia lääkitään lääkkeellä, joka kymmenkertaistaa… Lue lisää Avautumista
Keskiviikkona sittenkin kilpparilabroihin… Ja joo, Endokrinologi arveli mun edelleen olevan liikatoiminnalla ja olen täsä viimeaikoina kallistunut hänen mielipiteensä kannalle. Silmissä tuntuu taas ihanhirvittävä paine, ihan kun ne ois pullistumassa päästä kokonaan pois. Todella inhottava ja epämiellytävä tunne. Hetkittäin mä olen vajoamassa epätoivoon koko tän kilpirauhaspaskan kanssa. Ekaksi vuosia (liian monta) vajaatoiminnalla ja lääkitystä aloitellessa ja… Lue lisää Taas se pirun perhosrauhanen
Vielä puoli vuotta sitten mä kahlasin jossain kummallisessa rämeikössä, joka ei tuntunut loppuvan ollenkaan. Mitä sitten tapahtui? Mut kai periaatteessa nostettiin ylös rämeiköstä tasaiselle maalle ja jalat pysyy siinä tasaisella edelleen. Elämä ilan sen suurempaa draamaa, ilman suurempia ongelmia ja ilman pahempaa stressiä on luksusta. Myös se, että työ pysyy työnä on sekin suuri edistysaskel… Lue lisää Jalat kantaa
Tänäänpä ei ole tarvinut ottaa hartiakipuun lääkkeitä, hetkittäin on tosin tullut voimakkaitakin kipupiikkejä, mutten mä niistä ole jaksanut välittää. Ne tulee ja menee. 🙂 Ja mikäs siinä, kun muuten voi hyvin ja jaksaa, en mä tietentahtoen halua kulkea pöhnäzombiena. Nyt kun kipu on taas keskittynyt lähinnä oikeaan hartiaan niin tämä jo tutuksi ja turvalliseksi tullut… Lue lisää Kivusta
Paukahti niska ja hartiat eilen illalla ihan kunnolla lukkoon… Kauankohan taas popsin kipulääkkeitä? Viikon? Kaksi? Kuukauden? Kolme kuukautta? Mene ja tiedä. Eilen illalla oli itkukin lähellä, mut hammasta purren tää menee. Aina on mennyt… Ei tää nyt hauskaa ole, mutta töissä täytyy kuitenkin käydä, koska se on todistettu fakta, ettei nää hermosäryt myöskään kotona loisiessa… Lue lisää Koheltaja strikes back…
Yhteiskunta odottaa ihan hirveästi kaikennäköistä nykypäivänä. Pitää selviytyä päivittäisistä työtehtävistä, siivota, laittaa ruokaa, harrastaa, katsoa telkkarista lempi ohjelmansa. Ja mitä nyt ikinä pitääkään tehdä. Perusasiat vaatii jo paljon energiaa, mutta terveelle ihmiselle se ei juuri ole muuta, kuin perusarkea. 😛 Eilen mä löysin kaapista allergialääkkeitä tonkiessani vahvoja reumalääkkeitä. Mä jouduin hetken kelaamaan, että miksi niitä… Lue lisää Kipua ja paluu työelämään