Saikkuilijan elämä alkaa pikkuhiljaa voittamaan! 🙂 Eilen liikuskelin ekaa kertaa kunnolla sitten leikkauksen ja voin sanoa, että kävely tuntui uskomattoman hyvältä. Kävin aamulla aikaisin työpaikalla viemässä sairauslomalapun. Hyvä, että ovesta pääsin sitään, kun ensimmäinen kommentti oli: ”Kato, pesukarhu!” 🙂 Teräsnaiseksi myös haukuttiin. Pomo ilmoitti, että mua kaivattaisiin jo töihin, mutta käski ottamaan rennosti vielä sairausloman loppuun saakka ja sitten palata uutena ihmisenä takaisin työmaalle. Työkaverit tarjosivat myös kahvia ja pullaa ja suklaata. Sokerillä kyllästettynä palasin kotiin muutamia tunteja myöhemmin todella hyväntuulisena.
Myöhemmin päivällä käytiin juhlistamassa siskon perheen kanssa isän vanhenemista. Kokiksi opiskeleva pikkuveljeni oli ilmeisesti yhdessä avopuolisonsa kanssa tehnyt katkarapu- ja lohivoileipakakut. Oli hyvää. Siitä sitten lähdettiin systerin ja systerin kaverin kanssa Jumboon.
Jumbosta löysin tänään synttärijuhliaan viettävälle siskonpojalle dublo-poliisin prätkineen ja liikennevaloineen synttärilahjaksi. Poliisit ja muut vastaavat virkamiesratkaisut ovat kaksi vuotiaalle kuulema kova sana, joten tähän toiveeseen pyrittiin vastaamaan. 😀
Tänään pienensin viimeisen kerran kortisoniannosta ja kahden viikon kuluttua otan kyseistä myrkkyä viimeisen kerran. Tänään saan jälleen niistää taas ja alkaa taas käyttämään voinnin kannalta hyödyllisiä ravintolisiä. 🙂 Eli elämä taas stabilisoituu, kun saa ottaa käyttöönsä tutut rutiinit.
Kortisonikuurin jälkeen taitaakin alkaa nesteenpoisto ihan kunnolla, jos vaikka kropankin saisi näyttämään vähemmän mössähtäneeltä. Lisää liikuntaa ja fiksumpaa ruokaa siihen päälle, niin eiköhän se siitä asetu.
Eli elämä alkaa palailemaan uomiinsa ja valtakunnassa näyttäisi kaikki olevan ihan mukavasti. 🙂
Viikon päästä ollaan laivassa seilaamassa takaisin Ruotsista Suomeen, joten tässä on jotain odotettavaakin. 🙂
-M-