Koska mä olen nyt valittanut paljon tosta kaulalla olevasta 25grammaa painavasta perhosen muotoisesta ihmiselle elintärkeästä rauhasesta, niin voin jatkaa asiasta valittamista edelleen. Sanonpahan vain, että jos mun kilpirauhanen alkaa tökkimään ja siitä lukeminen keljuttaa, niin voipi sitten vaikka olla lukematta asiasta. Tai pohdiskella pienessä päässään, että miksi se ärsyttää tai millä tavalla se on itseltään pois, jos jollain ei ole kivaa tai mun sairaus sattuu vaan ärsyttämään. Ei ole tosiaan pakko lukea.
Harva joutuu enää tästä sairaudesta mitään luentoa kuuntelemaan, tää blogi on oikeestaan ainoa paikka, missä asiasta avaudun. Ja toki akuuteimmista asioista ihmisille.
Kauheinta on se, kun puolitutut ihmiset tulee taivastelemaan mun laihtumista ja kysymään, että miten mä olen onnistunut, koska näytän hyvältä. Mä en halua kertoa totuutta. Enkä mä halua valehdella. Eli joku fakta siltä väliltä: ”Tuntuu, että on ollut niin paljon energiaa ja käynyt ylikierroksilla ja ne on pakko purkaa.” Ei valhetta, muttei myöskään totta. Musta ei tunnu, että mun pitää, mutta mä olen ylikierroksilla. Mun kroppa hoitaa itse kaiken. Joku voisi ajatella, että äärimmäisen näppärää. Mutta mä sanoin puhelimessa parhaalle ystävälleni, että mielummin painaisin vaikka 120kg ja voisin hyvin, kun jarkuva tuska ja kivut.
Kun elimistö käy kovilla kierroksilla pitkään, niin sisäelimet ja sydän joutuu koville. Kun maksaan, munuaisiin ja sydämeen sattuu, niin siinä ei kuulkaa paljoa naurata tai huvita näyttää nätille.
Mä en ikinä uskonut, että mä sairastun pitkäaikaissairauteen. Mä menin siihen samaan lankaan mihin kaikki muutkin.
”Eihän minulle sellaista tapahdu, naapureille vaan.”
Mut ei mun koskaan pitänyt. Koska eihän perusterve ihminen sairastu mihinkään, eikä ainakaan mun kaltainen, eihän?
Omana epäilynä ja lääkärin epäsuorana vihjauksena tutkitaan onko mulla nyt myrkkystruuma. Jos on, niin ainakin osa kilpirauhasesta leikataan pois. Kaikista maailman mahdollisista tehtävistä leikkauksista, multa leikattaisiin kaula auki. Mun kädet puutuu jo ajatuksesta. Aivoleikkaus, umpparileikkaus ja mikä ikinä muu leikkaus tuntuu ihan ok ajatukselta, mut kaulaleikkaus ei tunnu mukavalta ajatuksena. Edes mä en ite tykkää koskea kaulaani, ni miten siihen joku saa koskea… VEITSELLÄ???
Toisaalta, mä ehkä turhaan vielä kauhistelen asiaa, koska eihän se oo kirkossa kuulutettu, et mulla myrkkystruuma on. Mut mä varaudun pahimpaan. 🙂
Ja mun kaulaan sattuu. Ja se on ihan hevetin inhottavaa. 🙁
-M-