Mä olen toitittanut olevani humanisti. Uskon edelleenkin olevani humanisti. Mä uskon ihmisyyteen, kehittymiseen ja ihmisenä kasvamiseen. Mutta on asioita, jotka rajottavat ihmisyyttä ja viime aikoina ihmisyyttä rajoittavana tekijänä on ollut politiikka. Ihan sama onko se opposition harjoittamaa mielenilmauspolitiikkaa vai hallituksen aiheuttamaa sanelupolitiikkaa, molemmat ärsyttää mua aivan suunnattomasti. Mulla pitäis olla joku hieno mielipide mieluiten hallitusta vastaan, koska mä kehtaan sanoe, että mun mielestä vähiten huono vaihtoehto on lomarahojen leikkaus verrattuna ilta-, viikonloppu- tai ylityökorvausten leikkaamiseen. Mä en saa sanoa niin, koska mä olen olevani humanisti, humanistit ajattelee luonnollisesti muitakin ihmisiä, joten mun olisi eilen pitänyt olla ilmaisemassa mieltäni ja vaatimassa järkeä Suomen politiikkaan ja päätösiin. Mutta en ollut. Mä olin auttamassa ihmisiä töissä, mä olin toimillani ehkä ratkaisemassa sitä, että me saadaan seisahtuneessa Suomessakin kasvatettua veronmaksajia. Mä olin tekemässä sitä tärkeää työtä, jolla on merkitys yksilölle. Mä olin poistamassa nuorten pelkoa mielenilmauksesta johtuen ja selittämässä sitä, miksi kaikista aikuisista on tullut pikkusen outoja. Mä olin selittämässä sitä, miksi niin ylipäätään toimitaan. Ja siltikin monen mielestä mun paikka olisi ollut Torilla mielenilmauksessa, eikä auttamassa apua tarvitsevia ihmisiä.
Mulla on oikeus ilmaista mielipiteeni ja mulla on oikeus olla poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton ja mulla on oikeus olla antamatta poliittisen hölynpölyn vaikuttaa liiaksi mun elämään, Mulla on oikeus elää niissä rajoissa, jotka mä elämälleni asetan ja toisinaan mä haluan olla rajaton. Miksi mun pitäisi sitoutua yhteen aatteeseen tai ideologiaan, kun tiedän etten pysty siihen? Miksi se tekee musta huonon ihmisen, jos teen mielummin jotain muuta, kun kuljen kyltti kädessä kaatosateessa ja ukonilmassa siksi, että mä haluan jotain. Jos mä olen mukana olen vassarihihhuli ja jos en ole mukana olen porvari. Aika väärin mun mielestä ja vielä enemmän on väärin syyttää ja syyllistää muita omista henkilökohtaisista valinnoista.
Tämä vallallaoleva poliittinen ilmapiiri pakottaa ihmiset olemaan joko puolesta tai vastaan, mitään muita vaihtoja ei ole. Jos et valitse suoraan puolta, niin olet kaikkia vastaan ja aiheutat toimillasi sen, ettei maailma mene mihinkään suuntaan. Sä oikeastaan olet se hylkiö, joka ei ymmärrä oman kotimaansa parasta ja sä vaan valitset sen, ettet tee mitään. Olet huono ihminen ja sulla on väärät mielipiteet.
Ehkä mulla tosiaan on huonot mielipiteet, jotka ovat ristiriidassa kaiken kanssa. Mä en ole Hallituksen puolella, joka haluaa leikata juuri niiltä, joille leikkaus olisi tuhoisaa. Mutta en mä myöskään voi olla niiden puolella, jotka haluavat pysäyttää kaiken ja hankaloittaa juuri niiden elämää, joiden eilen olisi pitänyt päästä kouluun, töihin tai vaikapa sairaalaan. Mä en todellakaan voi puoltaa sitä, että ihmisiä lietsotaan raivoon, suututetaan tai aiheutetaan ahdistusta. Vihalla, pelolla ja ahdistuksella ei luoda parempaa maailmaa.
Siksi mä haluan toimia, niin kuin toimin. Mä haluan jatkossa olla poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton ja päättää, mikä mun mielestä on oikein ja mikä väärin, ilman ulkopuolisen painostusta. Koska yhtälailla mulla on oikeus olla oikeassa itseni suhteen, niin kuin on ihan jokaisella!
Miettikääpä sitä, ennen kuin taas alatte kiusaamaan ihmisiä omilla näkemyksillänne. Ei tuollaisilla toimilla: puolesta ja vastaan – ajattelulla saada mitään hyvää aikaan. Nytkin kansa on jakautunut kahtia. Hiton hyvää työtä!!! …Eiku…
-M-