Se on hirveän mukavaa, kun on toisella puolella Suomea ja kuulee,että on saanut töissä uuden vastuu-/luottamustehtävän. Semmonen paletti taas kyseessä,että vähän hirvittää… Noh, enköhän mä sen klaaraa. Mut oisihan se ollut mukavaa, jos olisi kysytty, mutta mun harmiksi maapallo ei toimi mun tahdon mukaan… Ihmeellistä sinänsä. 😉
Samaan aikaan itäsuomessa esittelin opinnäytetyötäni. Opparin ohjaaja pysyy samana. Ohjaaja kysyi,että haluanko hänen jatkavan mun ohjaajana. No, miksipä ei. Mun hätäseen lasaan raapima opparisuunnitelma ja siinä hetkessä kyhätty esittely meni hyvin ja homma on ohjaajan mielestä loistavasti mulla hanskassa. Kumpa se vaan olis tiennyt,että vedin esitelmän valmistautumatta siihen millään tasolla ja että se hyvä suunnitelma vei mun elämästä alle 3h. Tuli taas todettua,että silläkin pääsee pitkälle elämässä (ainakin opinnoissa), jos vaan pokka pitää. 😉
****
Mä jäin tänään pohtimaan kaikkea, mutta lähinnä elämääni… Siitä tuntuu olevan ikuisuus, kun mun elämä oli normaalia, nyt se taas on. Mä jouduin vaan kasvamaan paljon ja muutokset vaikutti muhun vahvasti. Elämä ei palaasemmoosen koettelemuksen jälkeen enääsamanlaiseksi, vaan sitä muuttuu itse muutosten mukana. Pahinta on ymmärtää se,että vaikka itse muuttuu, niin muut asiat ja ihmiset ei muutu kuitenkaan. Nykyään sitä näkee monet asiat ikäänkuin ulkopuolelta ja ulkopuolisen näkökulmasta. Mä usein pydähdyn ajattelemaan ihmistenedesottamuksia ja pohtimaan sitä, että kuin idiootti sitä aikanaan oli, kun päästi sydämeensä kaikki vaahtoamiset ja antoi sen vaikuttaa tunteisiin.
Nykyään mulla ei ole sen kummempia suojamuureja, eikä tarvetta ole puolustella ja selitellä sitä mitä olen tai olen olematta. Mun kanssa on kaksi vaihtoehtoa: – Ota tai jätä.
-M-