Tänään oli kortisonitiputus 11/12, eli viimeinen kortisonireissu tämän vuoden puolella. Ensi vuodelle jää viimeinen tiputus. Haaveissani mä elän jo Basedowintonta ensi vuotta, mutta kohtalo osaa olla tän kanssa arvaamanton, joten jäädään katselemaan, mitä tulevaisuus tuopi tullessaan…
…Sitten arkisempiin huoliin…
Linssien tekijät ei onnistu tekemään mulle silmälaseihin linssejä, jotka eivät halkeilisi alle puolen vuoden käytön jälkeen. Mulla on jo toiset prismalinssit vuoden sisään, joihin on tullut mikrohalkeemia. Ensimmäiset tämmöiset lasit kesti noin 3kk ja nämä 5kk. Ja kuten jokainen peruskoulun käynyt ihminen tietää, niin prismahan taittaa valoa ja kun prismalinsseihin tulee halkeemia, niin näkee sateenkaaria… Sateenkaarethan on kauniita, mutta niitä ei ole kiva nähdä kun pitäisi katsoa vaikapa televisiota. Mulle on tehty kaikenmoisia hoitoja, semmoisiakin, joita näkee telkkarisarjassa House, kun koetetaan löytää hoitoja mystisiin vaivoihin. Mä olen niin täynnä kortisonia, että kaikki myrkylliset eläimet kiertää mut kaukaa, kun ne taitaa kuolla pistäessään mua. 😉 Mutta silmälaseja ne ei onnistu mulle tekemään… Se on mielenkiintoista…
Tänään siis piti päästä silmälasiliikkeeseen tilaamaan vakuutuksen piikkiin kolmannet lasit, mutta kissanruokaa on tulossa kotiovelle saksasta saakka 16.30 – 21.00 välisenä aikana ja sen tarkempaa infoa en saanut. Sitä ruokaa ja roinaa sai ihan hirveästi viidelläkympillä ja kun se kerran kotiin saakka kannetaan niin parempi istua kotona odottamassa, muuten joutuu mennä postista hakemaan ja sehän ei käy, kun kerran toimituskuluton paketti kiikutetaan kotiovelle. 😉
Viime yönä en saanut nukuttua kunnolla. Ensin oli hirvittävä kutina, koska iho on niin kuiva. Ennen nukkumaan menoa rasvasin koko kropan oliiviöljyllä ja sänkyyn mennessä iho oli jälleen rutikuiva… Sitten kissat ja joulukuusi alkoivat riehumaan ja pallot kolisi ja kuusi helisi, aikani hätyyttelin kissoja pois kuusen luota ja sitten päätin luovuttaa ja ottaa nukahtamislääkkeen, jotta voin unohtaa kutinan, kissat ja joulukuusen. Tässä vaiheessa kello oli kolme aamuyöllä. Nukahtamislääke toi armahduksen ja armahdusta kesti aamu seitsemään saakka. Seitsemältä nimittäin havahduin siihen, että kissa oli teurastamassa joulukuusta. Kissaa niskasta kiinni ja viskaus kylppäriin, toinen kissa piiloutui jonnekin ja sitten menin uudelleen nukkumaan. Vähän ennen yhdeksää heräsin infernaaliseen mouruamiseen kylppäristä ja vapautin kissan, joka taas suoraan kävi joulukuusen kimppuun, hätyytyksen jälkeen syömään ja uudelleen kuusen kimppuun. Okei, ei sitten nukuta enää yhtään. Otin kuusesta koristeet ja valot pois, pakkasin kuusen sille tarkoitettuun laatikkoon ja sitten miehen tyttö heräsi ihmettelemään puuhiani.
Kuusi pystytettiin jo 20.päivä ja vasta nyt nuo otukset sen hiffasivat tosissaan. Aamun riehumisella varmistin, että meillä on ehjä joulukuusi ensivuonnakin. 😀
Nyt siis kortisonin vilkastuttama univajeesta kärsivä zombie hourailee. 😀
-M-