Viimeinen kortisonitiputus on vihdoin takana. Tiputuksen jälkeen kipitin endokrinologin vastaanotolle. Ja koska mun silmät on edelleen jäätävät mollottimet, niin endo päätti laittaa mulle lähetteen toiselle pk-seudun endopolille, jossa mun silmävaivaani voidaan hoitaa.
Vaihtoehdot:
1) Joku tiputushoito
2) Sädehoito silmiin
3) Leikkaus, missä silmää ympäröivää luuta koverretaan isommaksi, jotta silmä mahtuu painumaan takaisin kuoppaansa.
Mua ei huvittaisi/kiinnostaisi mikään em. hoidoista. En vaan enää jaksaisi yhtään tiputuksia ja kahdessa muussa on jotain riskejä. Kivaa! Perkeleet kyllä lentää ajatuksissa hyvinkin tiuhaa tahtia ja voisi sanoa, että vitutuskynnys ylittyi roimasti.
Mä vaan istun ja ihmettelen tällä hetkellä ja mietin, että miks ihmeessä mä aikanaan nassutin, että vajaatoiminnan kanssa oli rankkaa. No, olihan se kun ei saatu itkemälläkään oikeaa tasapainoa.
Mutta tämä Basedow, kaikkien autoimmuunisairauksien kuningas silmäoireyhtymineen ja puhun puhtaasti ja vain omasta kokemuksestani. Toi saamarin tauti on aiheuttanu ihan tarpeeksi riesaa mulle muutenkin. Ja nyt sitten edessä on lisää hoitoja ja kilpirauhasen totaalipoistoleikkaus. Tosin endo ei osanut sanoa, että koska se on, mutta sen se osasi sanoa, että olen kiireellisyysluokassa numero 1.
Kun kroppa kramppaa ja kouristelee, niin siinä on vitsit vähissä ja ennen hoitojen alkamista se oli tuskallista ja kivuliasta. Puhumattakaan kauhukohtauksista ja painajaisista. Jatkuva hikoilu oli vain kosmeettinen haitta ja laihtuminen oli lähinnä kummallista. Mutta vilkastunut aineenvaihdunta oli myös haitallinen ja se jatkuva nälkä.
Silmät on murheenkryyni, koska en näe kunnolla ja aurinkoisena päivänä aurinkolasienkin kanssa liikkuminen on helvettiä. Silmiin sattuu, kuin niitä joku polttaisi. Silmät vuotaa edelleen kun seula ja ne myös rähmii ja on muutenkin kuivat. Näen kaksoiskuvia ja tippoja saa olla tunkemassa alvariinsa silmiin.
Silmät mollottaa ulos kuopistaan noin millin, mutta se riittää tekemään näiden kanssa elämisen hankalaksi. Kun silmiin vaikkapa tuulee kevyestikin, niin sekin tuntuu inhottavalta.
Kuvissa minin käteni kortisonitiputuksen aikana ja kortisonitiputuksen jälkeen.03/13
Endokrinologi sanoi, että jos tuuri käy, niin silmät voi laskeutua leikkauksen jälkeen, mutta siinä on kyse hemmetin hyvästä mäihästä, jota mulla ei todennäköisesti ole.
Ja tuurin varaan tätä hoitoa en enää edes halua jättää, vaan kestetään homma nyt loppuun saakka, niin kuin ihminen sen kestää. Menen sinne toiselle endopolille keskustelemaan tulevaisuudesta.
Vaikka Basedowin tauti saadaan leikkaamalla pois, niin silmäoireyhtymä jää ja voi siltikin uusiutua vajaatoiminnan hoidon myötä. KIVAA! Tauti saadaan pois, mutta silmäoireet jää. HALUAN HUUTAA!!!
Että nyt jos en jaksa analysoida jokaista ihmisen pikkukermmaa lähiaikoina, niin älkää ottako hirveesti itteenne. Mua ei just nyt kiinnosta kenenkään katkeilevat kynnet tai kipeä selkä/jalka/käsi/pää.
Mä nimittäin kuvittelin, että rankat hoidot on kortisonin jälkeen historiaa, mutta joka päivä oppii jotain uutta ja se ei nyt menekään ihan niin. Rankat hoidot jatkuu x-ajan tauon jälkeen ja sitten on se kilpirauhasen totaalipoisto leikkauskin edessä.
Että kai mä nyt sitten vaan odottelen kiltisti soittoa ndopolilta ja tutkaillaan mitä tapahtuu.
