Eilen oli isänpäivä. Aamulla miehen tyttö tuli hyvin aikaisin herättämään minut, jotta saadaan isin kakku koristeltua. Kahvit tulille ja aamupalasämpylät uuniin ja sitten koristelemaan kakkua. 🙂 Tuli hienon hieno kakku.
Tämä kakkuhan on maidoton. Pohjana on EuroShopperin torttupohja. Pohjaan kippasin kaksi purkillista suklaavanukasta (AlproSoya) ja sitten rouhin sisään vielä tummaa suklaata. Päällä on soijakermaa, Jelly Bean’s – karkkeja, sydän-nonparelleja ja suklaarouhetta. 🙂 Oikeasti todella hyvää. Pitää vain muistaa, ettei soija-kerma vaahtoudu normaalin kerman tavoin. Keino, jolla sen saa vaahtoutumaan liki marenkimaiseksi on se, että tiputtaa kermaan pari tippaa etikkaa tai sitten sitruunaa. 🙂
Isänpäivän kunniaksi käytiin myös elokuvissa. Kävimme koko karonkan voimin katsomassa Muumit Rivieralla. Päädyin tähän leffaan ihan silkasta mielenkiinnosta, sillä esimerkiksi 20.10.2014 Iltasanomissa oli artikkeli: ”Vanhemmat järkyttyivät uudesta Muumielokuvasta: Onko tämä soveliasta”
Koska mä olen uteliastiedonhaluinen ihminen, niin me päätimme yhdessä mennä katsomaan Muumit ja paheksumaan hölmöjä, ryyppääviä ja uhkapelaavia Muumeja ihan elokuviin saakka. Muumimamma antaa kyllä Muumipapalle pahoinvointiin lääkettä, mutta ainakaan miehen tyttö ei ymmärtänyt alkuunkaan, mistä oli kyse. Tyttö ymmärsi, että Papalla on päänsärkyä ja Mamma antoi siihen lääkettä. 😀 Niiskuneiti tosiaan pelasi Casinolla rulettia saadakseen uudet bikinit ja voittikin muutaman miljoonan. Osti uudet bikinit ja jotain muuta roinaa, jonka jälkeen tämä piilotti loput rahat rannalle, koska oli jo saanut sen, mitä tarvitsi.
Eniten miehen tyttöä kummastutti tämä ”kiintiöhomo” asia, että miten ne koirat nyt tykkäsivätkin toisistaan, vaikka molemmat oli poikia. Sitä vähän käytiin läpi. Mutta aika yksinkertaiseen selitykseen tuo tyytyi: ”Jotkut pojat tykkää pojista.” ”Ahaa!” Oli vastaus ja sitten lapsi siirtyi pohtimaan jotain hassua kohtaa elokuvassa.
Ainoa, mikä leffassa on lapsen ja jopa aikuisen kannalta todella huonoa on se, että se on pitkä ja punainen lanka on hakusessa. Suomeksi sanottuna se on siis tylsähkö elokuva. Meidän taloudessa vältyttiin traumoilta. 🙂
Mun mielestä isompi ongelma on nää vanhemmat, jotka kieltää aivan kaiken lapsiltaan. Tietysti lapsia pitää suojella, mutta onko se suojelemista, jos lapset kasvatetaan pinkillä pumpulilla vuoratussa tynnyrissä ja kaikki tehdään valmiiksi? Sitten mietitään, että mistä niitä ongelmanratkaisutaidottomia taliaivoja aikuisia oikein tulee? Miten voi osata ratkaista ongelmia, jos niitä ei koskaan ole kohdannut? Tai miten voi mistää mitään tietää, jos ei ole kerrottu ja opetettu?
Kun mä olin lapsi sain katsoa Speden ohjelmia, mm. Pikkupojat, Uunot ja mitä näitä nyt onkaan. Niissä kiroiltiin, poltettiin tupakkia, saatettiin juoda ja sitten ohjelmissa oli typeriä naisia ja vaikka mitä paheksuttavaa. Puhumattakaan, että sai myös katsoa lapsena The Joulukalenteria, jossa pahishahmo Näsä juo viinaa ja kokee muodonmuutoksen, maatilanisäntä Olli myy pimeetä viinaa ja tontut juo olutta. Siltikin musta kasvoi melkein täyspäinen ihminen. 😉
Kyse ei ole enää lasten suojelemisesta, jos se vedetään yli. Liialla suojelulla voi myös pilata ihmisen… Mikä sitten on liikaa? Sen jokainen tietysti arvioi itse, sillä lähtökohtaisesti jokaisen pitäisi tietää, mitä kaikkea oma lapsi kestää ja mitä ei.
Itse voin ainakin sanoa, että Muumit voi käydä leffassa katsomassa hyvällä omallatunnolla, meitä vastassa ei ollut lastesuojelun sosiaalityöntekijöitä, kun tultiin salista ulos. 😉 Vanhemmille muksuille voi herätä kyllä milenkiintoisia kysymyksiä ja miksi ei nuoremmillekin. Joten jos katsotte, niin varautukaa kuitenkin kysymyksiin. Niitä voi tulla tai sitten ei…
-M-