Taas se pirun perhosrauhanen

Keskiviikkona sittenkin kilpparilabroihin… Ja joo, Endokrinologi arveli mun edelleen olevan liikatoiminnalla ja olen täsä viimeaikoina kallistunut hänen mielipiteensä kannalle. Silmissä tuntuu taas ihanhirvittävä paine, ihan kun ne ois pullistumassa päästä kokonaan pois. Todella inhottava ja epämiellytävä tunne. Hetkittäin mä olen vajoamassa epätoivoon koko tän kilpirauhaspaskan kanssa. Ekaksi vuosia (liian monta) vajaatoiminnalla ja lääkitystä aloitellessa ja… Lue lisää Taas se pirun perhosrauhanen

Koulutusta, opinnäytetyötä ja muutakin

”Mitä enemmän opin, sitä paremmin ymmärrän, etten osaakaan kaikkea”. Noi sanat yksi meidän luokkalainen poika sanoitti edellisten opintojen portfolioseminaarissa ääneen joulukuussa 2008. Mä lähdin samoihin opintoihin sillä asenteella aikanaan, etten mä mitään uutta siihen kouluun lähde oppimaan, mutta nuorisotyön kenttä olikin laaja. Valmistumisesta on vähän vajaat neljä vuotta ja vaikka työkokemukseni määrällä mua vaitetään yleisesti… Lue lisää Koulutusta, opinnäytetyötä ja muutakin

Terkkuja Joensuusta

Nyt on AMK opintoja suoritettu jo kaks päivää ja voin kertoa, et aika haastavia pikku yksityiskohtia on nostettu esille. Mä en usko, että tekstin tuottaminen tulee muodostuu mulle ongelmaksi, mutta ne kaikki muut pikkupikku säädöt ja säännöt tuo oman haasteensa opiskeluun… Mä tykkäsin kyl Joensuusta tosi paljon. Ihmiset on paljon avoimempia ja vastaanottavampia, kun mitä… Lue lisää Terkkuja Joensuusta

Matkalla Pohjoiskarjalaan

Matkalla Joensuuhun. Juna ohitti just Lappeenrannan. Tuntuu edelleenkin jotenkin uskomattomalta olla matkalla opiskelemaan. Nyt kun mulla on vielä mahollisuus lähteä pois hoodeilta, niin mä kyllä hyödynnän sen mahollisuuden. 🙂 Mun etätehtävästä oli tullu saapumisilmoitus, joten kai mä siellä kirjoilla sitten olen… 😀 Tää on ihan hillitöntä metsää tää Itä-Suomi, kun ikkunasta kattoo. 😀 Kuusta ja… Lue lisää Matkalla Pohjoiskarjalaan

Perhosrauhasen draamankaari

Nyt on alakanut taas uni maistumaan enempikin, taas luisutaan siihen vajaatoiminnan iloon ja autuuteen, eli paljon nukkumiseen. Hetkittäin taas tuntuu, ettei mikään uni riitä. No, tiistaina on lääkäri ja seuraavan viikon verikokeiden jälkeen ollaan fiksumpia. 🙂 Mä olen miettinyt usein elämääni ja sitä mihin tilanteeseen luisuin vuonna 2010. Kuten olen puhunut, niin muistikuvat niiltä ajoilta… Lue lisää Perhosrauhasen draamankaari

Jalat kantaa

Vielä puoli vuotta sitten mä kahlasin jossain kummallisessa rämeikössä, joka ei tuntunut loppuvan ollenkaan. Mitä sitten tapahtui? Mut kai periaatteessa nostettiin ylös rämeiköstä tasaiselle maalle ja jalat pysyy siinä tasaisella edelleen. Elämä ilan sen suurempaa draamaa, ilman suurempia ongelmia ja ilman pahempaa stressiä on luksusta. Myös se, että työ pysyy työnä on sekin suuri edistysaskel… Lue lisää Jalat kantaa

Rakas ystävä vanheni tänään

Mä olin tänään yhden todella tärkeän ihmisen yllätyssynttäreillä ja ne oli juhlakalulle todellinen yllätys, että kaikki läheiset oli paikalla. Mun näkeminen kaikkien niiden ihmisten joukossa taisi olla kaikkein yllättävintä. Mutta kiitos tämän ihmisen avopuolisolle ja avopuolison äidille, että pääsin paikalle… Juhlien jälkeen mä sain viestin, josta lainaan vain pienen osan: Olit kyllä sellainen lahja tänäpäivänä,… Lue lisää Rakas ystävä vanheni tänään

Kivusta

Tänäänpä ei ole tarvinut ottaa hartiakipuun lääkkeitä, hetkittäin on tosin tullut voimakkaitakin kipupiikkejä, mutten mä niistä ole jaksanut välittää. Ne tulee ja menee. 🙂 Ja mikäs siinä, kun muuten voi hyvin ja jaksaa, en mä tietentahtoen halua kulkea pöhnäzombiena. Nyt kun kipu on taas keskittynyt lähinnä oikeaan hartiaan niin tämä jo tutuksi ja turvalliseksi tullut… Lue lisää Kivusta

Koheltaja strikes back…

Paukahti niska ja hartiat eilen illalla ihan kunnolla lukkoon… Kauankohan taas popsin kipulääkkeitä? Viikon? Kaksi? Kuukauden? Kolme kuukautta? Mene ja tiedä. Eilen illalla oli itkukin lähellä, mut hammasta purren tää menee. Aina on mennyt… Ei tää nyt hauskaa ole, mutta töissä täytyy kuitenkin käydä, koska se on todistettu fakta, ettei nää hermosäryt myöskään kotona loisiessa… Lue lisää Koheltaja strikes back…

Normaali viikko

Ohhoh, onpahan ollut viikko taas. Enpä juurikaan muuta ole tehnyt, kun työpäivän jälkeen tullut kotiin koomailemaan. 🙂 Pikkuhiljaa jos toi unirytmi alkaisi palautumaan, kun oon yössä nukkunut viimeaikoina 4-6h. Ei pidemmän päälle kovin tervettä. Kulunut viikko tuntuu aikamoisena väsymyksenä jo. Joten ensi viikosta alkaen on pakko ruveta nukkumaan ajoissa, jottei aina olisi, kuin laahustava zombie.… Lue lisää Normaali viikko

Kaikenlaista taas.

Noniin… Ensimmäinen ammattikorkeakoulun toimeksianto on saapunut. Mun pitää pohtia, että miten opinnot muuttaa mun elämää ja arkea suhteessa normaaliin ja lukea kolme artikkelia ajankäytönhallinnasta. Onpa mukavaa ja samalla mun pitää tarkoin noudattaa annettuja tekstiasetteluita tavutusta ja muuta. Rehellisestisanottuna; – Mä en muistanutkaan mimmosta hifistelyä koulunkäynti todillisuudessa on… Ja mä olen kuitenkin viimeksi valmistunut joulukuussa 2008.… Lue lisää Kaikenlaista taas.

Ystävät = <3

Ensimmäinen työrupeama loman jälkeen takana. Eilen illalla kuumetta oli pahimmillaan 39.4. Tänään lentää hiki ja vointi on ihan okei. 🙂 Musta on ollut mukavat kolme työpäivää. On taas elämässä hyvä rytmi ja mun työkaverit on oikeesti mukavia ihmisiä. Kohta alkaa AMK-opinnot ja sekin vähän jännittää, että mitä ne tuo tullessaan. Mun työkaverit on luvanneet auttaa… Lue lisää Ystävät = <3

Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan

Nyt kun työt on taas alkaneet, niin tulee lueskeltua junassa työmatkan iloksi Metro-lehteä. Kyseisessä ilmaislehdessä on aina myös tekstiviestipalsta, minne ihmiset voivat kirjoittaa lyhyitä ja napakoita tekstiviestejä. Asiakirjo on laaja, pääaiheina kuitenkin Jyrki Kataisen sekametelisoppa-hallitus, talouskriisi, kerjäläiset, ihmisten kummallinen käyttäytyminen julkisissa kulkuneuvossa jnejne. Lehdessä on myös toimittaja Eveliina Kangasnimen kolumni Onneksi on maanantai, jokaisen ihmisen… Lue lisää Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan

Kipua ja paluu työelämään

Yhteiskunta odottaa ihan hirveästi kaikennäköistä nykypäivänä. Pitää selviytyä päivittäisistä työtehtävistä, siivota, laittaa ruokaa, harrastaa, katsoa telkkarista lempi ohjelmansa. Ja mitä nyt ikinä pitääkään tehdä. Perusasiat vaatii jo paljon energiaa, mutta terveelle ihmiselle se ei juuri ole muuta, kuin perusarkea. 😛 Eilen mä löysin kaapista allergialääkkeitä tonkiessani vahvoja reumalääkkeitä. Mä jouduin hetken kelaamaan, että miksi niitä… Lue lisää Kipua ja paluu työelämään