Tänään on edessä pään alueen tomografia Meilahdessa… Ja iltapäivällä on luvassa muuttolaatikoiden haku, jonka jälkeen menen kotiin ja alan miettimään, että mitä kaikille tavaroilleni oikein teen.
Tänään kävin aamusta myös pomon juttusilla, joka totesi, ettei sairastelu ole vaikuttanut mun työntekoon ollenkaan. Kummastelin pomolle samaa, mitä eilen kummastelin parhaalle ystävälleni, ettei tämä ole vienyt multa itsetuntoa, eikä kykyä suoriutua arjesta siinä, missä kuka tahansa muu selviytyy. On totta, että iltaisin koen usein kuolemanväsymystä ja olen hetkittäin hyvinkin rikki. Mutta ulkonäköni ei häiritse ja olen valmis kestämään kaikki hoidot. Syksyyn mennessä mun pitäisi olla kondiksessa, mikäli kaikki leikkaukset onnistuu. 🙂
Mä saan siis töistä kaikesta huolimatta hyvää palautetta, niin esimiehiltä, kun työtovereiltakin. Kaikki ei tietenkään isossa firmassa osaa arvostaa mun työtä, mutta pääsääntöisesti kaikki on kuitenkin työn puolesta kivasti ja paremminkin kuin kivasti. 🙂
Parisuhdeasiatkin on hyvin ja ystävyyssuhdeasiatkin, kun ajattelen asiaa, niin toiset jää elämään ja toiset saa luvan lähteä elämästä, en mä ole kukaan estämään ketään. Kotikaupungista muutan ihan mielelläni pois. Aikaisemmin mulla oli siellä iso ja kohtalaisen laaja kaveripiiri, mutta nyt sekin on jäänyt. Eilen oikeastaan tuli sekin todettua, että kun yhteydenpidon lopettaa muihin ihmisiin, niin ei muhunkaan ole juurikaan kukaan pitänyt yhteyttä. Mulla ei todellakaan ole ollut mielenkiintoa ylläpitää yksipuoleisia ”ystävyyssuhteita”.
Viikon päästä edessä on kilpirauhasleikkaus ja siitä vajaa kaksi viikkoa, niin asun miehen kanssa uudessa kodissa. Kiirettä pitää ja stressiä pukkaa… Mutta kaiketi tästä aina jotenkin selvitään. 🙂
-M-