Keskiviikkona lähdin työpäivän päätteeksi junailemaan itseäni kohti Pohjois-Karjalaa. Luin koko menomatkan ruotsin tenttiin. Vakaa aikomus oli saada virkamiesruotsin kuuntelukoe ja suullinen tentti läpi. Tiesin osin opiskelevani turhaan. Peruskoulun armofemmalla ei ihmeitä tehdä.
Joo, oonhan mä kokkikoulussa opiskellut ruotsia. Osaan tehdä ruotsinkielisillä ruokaohjeilla ruokaa. 🙂 Silakkapihvireseptistä ei ole virkamiesruotsin suorittamisessa apua. Nuoriso-ohjaajaksi opiskellessa sain ruotsin läpi leikittämällä porukkaa ruotsiksi, siitäkään ei ole virkamiestasolla iloa. Olisihan se mukavaa vaihtelua kokouksiin, kun jokaisen päätöksen jälkeen leikittäisiin vähän ”sutsisatsisatsaata” på svenska. 😀
Torstaina vanuin luenosalissa ja kuuntelin opinnäyte-esitelmiä. Olen haaveillut hetkenaikaa hankkivani suuren kiven, johon on kirjoitettu: ”Minua kiinnostaa”. Näin saisin itselleni kiven, jota kiinnostaa. 🙂 Mua ei siis napeksi yhtään matkustaa viittäsataa kilometriä kuuntelemaan avautumista siitä, että kaikki oli niin vaikeeta ja läpäläpä. Olisin mielelläni tankannut ruotsia sen päivän.
Perjantaina raahauduin nukkuneenrukouksena luentosaliin kuuntelemaan taloushallinnon luentoa, joka oikeasti oli mielenkiintoinen. 🙂
Tänä aamuna hiippailin kieliluokkaan aikeenani suorittaa ruotsin kuuntelukoe ja suulline koe. Koska olin 2h liian aikaisin paikalla, niin pyysin läpällä opettajalta, josko saisin yrittää enkun kuuntelua ja suullista tenttiä. Tuntiakaan en ollut istunut enkun tunneilla amk:ssa. Ja niin mä kylmiltäni raapasin virkamiesenglannin kaksi tenttiä läpi. 🙂
Toisen kotimaisen kanssa kävi huonommin, se oli viittä vaille läpi molemmissa, mutta viittä vaille on hylätty joten lisää pänttäystä on edessä…. Kuukauden päästä muuten menee läpi. 🙂
Tämmöisiä tarinoita opintieltä tällä kertaa. 🙂
-M-