Mä ymmärrän nyt, mikä opinnäytetyön tekemisessä stressaa ihan hirveesti. Se nimittäin on semmoinen riivaaja, että se roikkuu mussa kiinni ihan jatkuvasti. Nään sen tekemisestä unta. Tässä kaava, miten peruspäivän ajatukset kulkee.
Aamu: Herätyskello soi. Käännän kylkeä, mutta päässä hakkaa ”opinnäytetyö, opinnäytetyö… Se kaipaa tekijäänsä.” Oikeasti mä kaipaan kahvia. Kahvia keittäessä saan ideoita kirjoittamiseen ja aamutoimien ohessa kirjaan ylös ideoita.
Työmatkalla: Ah, junassa ja bussissa on hyvin aikaa ajatella opinnäytetyötä. Saatan puhua puhelimessa, vastata sähköpostiin tai jutella asiakkaille What’s appissa. Mutta en oikeasti muista mitään, koska opinnäytetyö on ajatuksissa.
Ruokakaupassa: Mitähän söis töissä tänään ja mitähän sitä söis töiden jälkeen opinnäytetyötä tehdessä?
Töissä: Kuuntelen työkavereiden juttuja, valitan opinnäytetyöstä. Joku kertoo jotain traagista ja mä aattelen, että onpa kauheeta, mutta se opinnäytetyö on siellä himassa. Juttelen ja autan asiakkaita ja ajattelen opinnäytetyötä. Suunnittelen ja ideoin toimintaa, mutta ajattelen opinnäytetyötä. Istun palaverissa ja ajattelen, että tämänkin ajan voisin tehdä opinnäytetyötä.
Matkalla töistä kotiin: Käyn päässäni läpi, kuinka teen kotiin päästyäni opinnäytetyötä.
Illalla: Teen opinnäytetyötä ja toivon, että se valmistuu.
Yöllä: Teen opinnäytetyötä, havahdun klo: 2.30, että olen tehnyt myöhään opinnäytetyötä ja menen suihkuun ja ajattelen opinnäytetyötä.
Aamuyöllä: Ajattelen opinnäytetyötä, kirjoitan ajatuksia opinnäytetyön tekemisen ajattelusta blogiin ja tämän jälkeen menen nukkumaan, mikäli saan opinnäytetyöajatuksiltani unta.
-M-