Hmm… Tässä on nyt parin vuoden aikana eronnut useampi ystävä, kaveri ja tuttava… Aika usein minäkin pääsen vastailemaan kysymyksiin, että miten tästä pääsee yli? Mitään varmoja konsteja ei kai oo ja jokainen yksilö käy sydänsurunsa tavallaan läpi. Niin mäkin tein. Ja niin muutkin.
Mun keinot oli varmaan aika tavanomaisia. Jutella ystävien kanssa ja haukkua tyhmiä miehiä ja etenkin tyhmää miestä, katoin action-leffoja ja söin TODELLA paljon jäätelöä. Kesällä kittasin ja maalasin seinän (toisen ihmisen avulla tosin) ja kesällä kulutin aikaani tekemällä kaikkea mielekästä. 🙂 Niin ja vähän sisustelin asuntoani uusiksi kevään aikana. mm. uudet kirjahyllyt ja matot. Ei tekeminen surua poista, mutta onpahan ainakin jotain tekemistä. 🙂
Oikeastaan ystävät on eroprosessissa kaikkein suurin kantava voima, koska ne ei anna jäädä kotiin möllöttämään pitkäksi aikaa, vaan pakottaa toimimaan ja pyytää jokapaikkaan mukaan ja sit ne alkaa järjestämään vielä kummallisia tempauksia, joihin on ”pakko” osallistua. 😛
En mä tiedä, mikä on paras keino selviytyä, kaikilla on omansa. Pahinta on kun kysytään, että miten tässä pääsee alkuun? Mulla toimii se itkeminen ja nukkuminen ja sitten taas herään itkemään. Ja sitten viimeistään seuraavana päivänä pakastin täyttyy jäätelöstä tai suklaasta tai molemmista. 😛 Tosin mulla on varmaan kroonisia sydänsuruja, koska syön jäätelöä ja suklaata muutenkin tosi paljon. 🙂
Mun leffavalikoimaan keväällä kuului kaikki ilmestyneet Varekset ja Batmanit plus 90-luvun klassikko actionleffoja. Tietysti mä nukuin paljon.
Mut kai sitä aina jotenkin selvityy. Kunhan muistaa antaa aikaa itselleen toipua ja muistaa, ettei ole yksin tässä maailmassa, vaan ihmisiä on silti ympärillä.
-M-