Kirjoittaminen on monelle ihmiselle hyvin tärkeä keino purkaa itseään ja ajatuksiaan. Jokainen saa päättää kirjoitustapansa ja -tyylinsä ihan itse, minä sitten itse henkilökohtaisella tasolla arvioin tekstin sisältöä, laatua ja päättelen, mitä mulle halutaan sanoa.
Internet on kaikkinensa hyvin kummallinen paikka, sillä sieltä löytää kaikennäköisiä sivuja ja jopa omaa elämäänsä ja omia juttujaan jonkun toisen kirjoittamana. Ensin tulee hämmennys ja sitten raivo. Miten kukaan kehtaa? Mun juttuja on vedetty omiksi ihan pokkana ja niillä sitten repostellaan ja vedetään ne vielä ihan läpäksi. Sitten kehutaan vielä hyväksi kirjoittajaksi. Varmaan ihan hemmetin hienoa lainailla toisten elämiä ja tekstejä ja kirjoitella niitä sitten ominaan. Entäpä sitten kun semmoinen paljastuu alkuperäiselle kirjoittajalle tai alkuperäiselle tilanteen eläjälle?
Mutta syytönhän minä siihen olen, jos jonkun muun elämä on niin tylsää, ettei siitä oikeasti ole mitään kerrottavaa tai jos siltä henkilöltä puuttuu kokonaan mielikuvitus keksiä omia tarinoita. EIkö tommosilla tyypeillä ole edes omaatuntoa? Mulla ainakin pikkusen soimais omatunto, jos kopioisin tylysti jotain, mikä on toisen omaa ja siitä vielä kehuttaisiin.
Jos mun keksimiä termejä ja mun keksimää metafooraa käytetään ilman, että missään on siitä mainintaa tai linkkiä esimerkiksi tähän blogiin tai mitään viittausta, niin kyllä mua saattaa pikkusen alkaa nyppimään. Mua nyppii myös se, että mun tapaa kirjoittaa koetetaan TODELLA epäonnistuneesti kopioida. Se on vähän niinkuin piraattikopio alkuperäisestä levystä, josta vaan puuttuu yli puolet biiseistä.
Kuinka ihmeessä kukaan pystyy opettamaan oikean ja väärän eroa, jos ei edes itse ymmärrä sitä? Vai kuvitteleeko kirjoittaja, että mä olen vaan niin tyhmä etten tajua?
Mä luulen, että kyseinen henkilö tunnistaa itsensä tästä tekstistä, mutta se, että onko pokkaa ottaa yhteyttä ja selvittää asia on toinen tarina.
Vuosia jatkunut syyllistäminen ja pikkupiikkien jakelu saa mun puolesta nyt luvan loppua. Mä olen syytön jonkun toisen tyhjään ja onttoon elämään. Mä nimittäin elän omaani ja ontot kuoret voi sitten parhaansa mukaan koettaa kopioida kaikkea, mitä teen.
Mutta valitettavasti mä olen aito ja alkuperäinen, vaikka sitä kuka yrittäisi kopioida ja kuinka koettaisi ilmaista omanaan. Mutta ainakin yksi tietää totuuden ja se olen minä. 😉
Sinulle kopioija: – Juokse päin seinää ja kirjoita sitten vaikka siitä!
-M-
Ps: Varmaan teksti on hauskempaa, kun käyttää muiden keksimiä juttuja, mutta silloin se ei ole enää sun tekstiä, vaan törkeää plagiointia.