Mahtava viikonloppu takana! Hyvää ruokaa, loistavaa seuraa, oleilua, monta leffaa (Vares & Huhtikuun tytöt, Vares & Pahan suudelma, Kellopeliappelsiini, ”Rounders” ja Vares & Kaidantien kulkijat) ja paljon muuta rentoa tekemistä. 🙂 Uskaltaisin väittää, että oli kyseessä ehkä yksi elämäni parhaimmista viikonlopuista.
Ei mitään suorituskeskeistä, eikä mitään pakollista, sai vaan olla ja nauttia viikonlopusta, vapaudesta ja työviikon jälkeisestä laiskamato-olemukesta. Jos jotain puuttui, niin se oli kiire ja stressi. 🙂 Mikä on sekin täysin positiivinen asia.
Toisaalta, mä olen niin sanotusti ”kahden tulen välissä”, tunnen suurta iloa ja onnea ja sitten taas toistaalta tää typerä Basedow riivaa. Eilen ei tarvinut miettiä koko Basedowia, mutta tänään illalla olen taas alkanut miettimään. Pyörät pistetään pyörimään jo tiistaina, kun miua hoitava endo saa varmuuden mun Basedowista.
Ensi viikonloppua taas odottaen. Mä kotiudun lauantaina Joensuusta ja sen jälkeen odotus päättyy. Neljän ja puolen tunnin kotimatka on muutenkin pitkä ja sitä pidentää se, että mulla on etelässä jotain odotettavaa. 🙂 Ja se odotettava on ihan odotettavaa. 🙂
Kuten jo aiemmassa blogitekstissäni totesin, niin mun elämä on odotuksentäyteistä niin hyvässä, kun pahassakin. Tää kai jonkun teorian mukaan vahvistaa luonnetta, kun joutuu odottamaan ja miettimään. Mutta tää ei oikeen istu mun pirtaan tää odottelu. 🙂
Seuraavaksi lainaan omaa tekstiäni ja tunteideni purkamista toisessa paikassa:
Tekis mieli itkeä. Mä luulin, että mulla on vaan vajaatoiminta, joka johtuu kilpirauhastulehduksista ja nyt tää on sitten mennyt liikatoiminnan puolelle ja oon ihan kummissani. Tää koko homma on jo niin absurdi farssi päässäni, ettei paremmasta väliä… Liikatoiminnan kanssa on todiaan ollut totä yliaktiivisena zombiena heilumista ja päivä kerrallaan arjesta selviämistä. Mä luulin, että vajis on paha, mutta vähättelemättä ketään, niin tää liikatoiminta on ollut todella raskasta.
Mutta henkinen puoli on silti eniten koetuksella, taas pitää sopeutua ”uuteen” sairauteen ja uusiin oireisiin ja koko hoito kääntyy nyt päälaelleen. Hirveintä on oikeastaan kropassa ja ulkonäössä tapahtuneet muutokset, raju laihtuminen ja silmien päästä ulos pullistuminen. Käsien ja koko muun kropan aika-ajoittainen voimakas vapina, koheltaminen ja huonomuistisuus. Ja se, ettei saa nukuttua, vaikka on todella väsynyt. Tai nukuttua saa, mutta unta saattaa joutua odottelemaan._________________
Aloitusarvot: 01/11 TSH 5,76 T4V 13. 11/12 TSH <0,02 (0.3-4.5). T4V 21 (10-21).T3V 12 (3.5-6.5) Tyrazol 30mg/vrk TSHRAB 37 (<1) = Basedowin tauti
Vajaasta liikatoiminnalle muutamassa kuukaudessa
Toi on siis mun tekstini tältä viikolta liikatoiminnasta, en mä tuota ajausta osaa paremminkaan julki tuoda.
Noista arvoista, mitä tossa alla näkyy, niin ne, jotka ei ole suluissa, niin on todellisia arvoja ja suluissa on viitearvot antamassa osviittaa siihen, mitä tarkoittaa.
Kun mun TSH arvo on tammikuussa 2011 ollut melkein 6, niin sen pitäisi olla korkeintaan tuo 4.5, mieluiten lähellä yhtä, jottei mulla olisi vajaatoimintaa. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa TSH arvo kasvaa.
T4V arvon taas päinvastaisesti pitäisi olla lähellä viitteiden ylärajaa. Se on mulla ollut tammikuussa 2011 viitteiden puolivälissä ja monet lääkärit on sitä mieltä että se on hyvä arvo, koska se on viitteiden puolivälissä.
Nyt mulla on TSH mittaamattomissa (monella vajaatoimintalaisella on myös, jota lääkitään). T4V on liian korkea ja tuo T3V arvo paljastaa mun liikatoiminnan kokonaisuudessaan, koska arvot on liki tuplasti yli viiterajojen.
Nyt hoidetaan Basedow pois ja sen jälkeen jatketaan varmaankin vajaatoimintalääkkeen kanssa loppuelämä.
Tällä hetkellä näiden asioiden kanssa, en stressaa ja sure niin paljoa, kun voisin. Kuten sanoin: – Mä olen myös TODELLA ONNELLINEN! 😀
-M-