Nasta mesta ja täällä taas!

Päädyin ratkaisemaan dilemman ja olla vaihtamatta blogia kuitenkaan. Pidin kesän kirjoitustaukoa, kun en saanut tuotettua riviäkään mitään järkevää. Maailamssa on tapahtunut paljon ja kantaa saisi halutessaan ottaa kaikkeen mahdolliseen, mutta niitä kannanottoja on tässä tullut lueskeltua enemmän ja vähemmän, joten mun kannanotot olisi typerää huutelua muiden huuteluiden joukossa.

Mä olen myös miettinyt kirjoittamista paljon muutenkin ja pohtinut, että minkälainen on hyvä kirjoitus. Mä hallitsen monta eri tapaa ja osaan aika hyvin kirjoittaa siten, miten mun odotetaan kirjoittavan. Tää blogi on ehkä kaikkein haastavin, koska tänne mä annan itsestäni aika paljon. Tunteita, haaveita, kokemuksia, mielipiteitä ja ajatuksiani. Täällä saa olla luova, mutta tännekin kirjoitteluun on olemassa tietyt reunaehdot, joita joutuu noudattamaan. Sitäpaitsi, mun on ajateltava myös lukijoita. Tekstin on oltava sellaista, että lukija pysyy kärryillä ja löytää tekstistä punaisen langan.
Moni sanoo, että kirjoittaminen on vaikeaa ja vastenmielistä, mulle kirjoittaminen on keino ilmaista itseäni ja saada ajatuksista kasaa jonkinlainen konkreettinen tuotos, johon voi myöhemmin palata tai vaihtoehtoisesti olla palaamatta enää koskaan. Mutta on olemassa se riski, että joku muu palaa mun julkiseen kirjoitteluuni myöhemmin, joten parasta on kirjoitella tekstejä, joihin voi ja viitsii palata ja jotka kestää päivänvalon. 😀

:happy:

Mitä tänne sitten oikein kuuluu? Kesäloma meni erinäisten aktiviteettien parissa ja ystäviä nähden. Mitään Tykkimäen reissua kummempaa ei tullut tehtyä, sillä toukokuun häämatka vähän kulutti budjettia.
Me muutetaan taas. Tällä kertaa takaisin sinne, mistä minä alunperin lähdinkin. Saatiin 80neliöinen saunallinen kolmio keskustasta, 200m:n päässä juna-asemasta ja muista tärkeistä palveluista ja vain ja ainoastaan muutaman kympin kalliimmalla kuussa, kun mitä tästä nykyisestä maksetaan.
Tänään kävelin entisen ja tulevan kotikaupunkini katuja, kun suunnistimme miehen kanssa pankkiin sumplimaan talousasioitamme (talousasiat muuten järjestyi paremmin, kun uskallettiin toivoa) niin mulle tuli semmoinen tunne, että olen tulossa takaisin kotiin. En olisi uskonut sitä tunnetta tuntevani, sillä en edes tiennyt ikävöineeni sinne. 😛 Mies ei ole koskaan tuossa kaupungissa asunut ja aikaisemmin sanonut, ettei moiseen kaupunkiin tule koskaan muuttamaankaan… No, nyt me muutetaan miehen toiveesta. 😀 Niin ne asenteet muuttuu.

Mä vielä harjoittelen tässä kirjoittamista, joten kuvat kertokoot vähän menneestä, nykyhetkestä ja ehkä tulevastakin. Olkaapa hyvät:

Sitten mä lupasin kuvan myös tulevaisuudesta. Se on jotain, mistä on isolla porukalla puhuttu, jonne mennään isolla porukalla ja jossa ihan varmasti tullaan pitämään hauskaa!!! 🙂 Suuria tunteita. elämys, kokemus, paras seura ja MIELETÖN tunnelma. Hyvät lukijat tulevaisuutta:

Tämmöistä siis itselle blogitauon jälkeen. 🙂

-M-