Mä oon nyt ollut aikalailla angstinen viime päivinä. Lähinnä kaiken maailman arkihuolet on niskassa ja niistäkin pitäisi jollain konstilla vain selviytyä. Sitähän se arki on, selviytymistä isoista ja pienistä vastoinkäymisistä. höystettynä tietysti pienillä hyvillä hetkillä. Mutta huolet painaa ja ne ei oikein meinaa päästää irti otteestaan millään ilveellä.
Toisinaan on vähän tyhmä olo, kun tuntuu siltä, että tahdon vain pitä asiat kontrollissa ja hallinnassa. Ja sitten mä vain nalkutan, kun ote lipsuu. Mutta en mä tee asioita siksi, että haluaisin kiusata ketään, vaan siksi, että kaikilla olisi helpompaa. En mä omasta mielestäni valita tai nalkuta huvikseni, kun en mä siitä mitään hyviä viboja saa. En tiedä olisiko asiat paremmin, jos mä vaan lopettaisin turhan hössöttämisen ja keskittyisin itselleni olennaiseen ja tärkeään.
Mun elämästä menee paljon aikaa hoitoihin ja aikataulujen säätämiseen. Mä yritän samalla vimmatusti pitää arjen kasassa ja selviytyä päivästä toiseen… edes jotenkin.
Ja se, kun ihmiset vain unohtaa, että nyt olisi yksi mukava päivä mun elämässäni taas edessä. Se, että täyttää 28 – vuotta ei ole monille ehkä yhtään mitään, numeroita vain. Mutta omasta mielestäni mulle on saavutus saada nuo numerot tauluun. Tän kaiken rumban jälkeen tuntuu ihmeelliseltä olla taas vuoden vanhempi. Ehkä sen päivän joku jaksaa muistaa ja Facebook täyttyy onnitteluista ja muista, mutta olisi ollut mukava viettää aikaa läheisten kanssa, mutta se vain jäi. Koska mua masentaa sekin asia, niin päätin vain lopettaa yrittämästä, ostan maidotonta jäätelöä kotiin ja juhlin katselemalla elokuvia. 🙂 Ei jaksa sen enempiä enää sitäkään asiaa märehtiä. Jos/kun se on mulle tärkeää, niin teen sen kaiken tärkeyden sitten itseni kanssa. 🙂 Ei se välttämättä ole niin pöllöä, kuin aluksi tuntui. Lauantaina olisin halunut siis juhlia tai tehdä jotain, vaikka virallinen päivä on sunnuntai. Mutta viikonlopuksi on luvattu niin huonoa keliä, että kiva tekeminen ulkona olisi lähinnä hauskan sijaan silkkaa kidutusta. 🙂
Lauantaiaamuna tosin käväisen töissä ja pistän valmistuvat pallerot maailmalle. Se hetki on aina haikea, mutta syksyllä on edessä uudet kuviot. 🙂
Näin!
-M-