Noniin… Nyt mulla on aikaa istua ja kirjoittaa blogiinkin välillä. Tässä on ollut semmoinen tapahtumaketju, että pää on ihan pyörällä edelleen ja jotenkaan ei osaa rauhoittua ja istua alas hengittämään.
Reilu viikko sitten tosiaan muutettiin uuteen kotiin, sekin oli omanlaisensa spektaakkeli. Mutta saatiin uudessa kodissa seinät maalattua, vanha koti ikkunoita myöden pestyä ja kaikki kamat kämpästä toiseen. Sunnuntain, maanantain ja tiistain. Mä sitten laittelin lamppuja kattoon, purkasin laatikoita ja silittelin verhoja ja laitoin ne paikoilleen. Sunnuntaihin mennessä oltiin saatu kaikki mööpelit paikoilleen ja liki kaikki muukin roina. 🙂 Joskus kaverit heitti läppää, että veren sijaan mun suonissa virtaa elohopea. 😛 Ehkei se oo ihan tuulesta temmattu väite kuitenkaan. 😉
Keskiviikkona tein viimeisen työpäivän vanhaan työpaikkaan ja valehtelisin, jos kehtaisin väittää, että se viimeinen päivä oli pieni helvetti… Se nimittäin oli todella suuri helvetti ja mä kävin semmosta tunneskaalaa läpi, ettei mitään järkeä. Kun kotiuduin viimeisen työputouksen jälkeen, niin koin olevani vesiputousimulaattori.
Heippa,
Tänään on mun viimeinen työpäiväni täällä. Lähden toisiin tehtäviin, vakituiseen työhön.
En vielä tiedä kuka jatkaa minun tilallani äitiysloman sijaisuuden loppuun, mutta kun tämä uusi työntekijä tulee, niin hän tulee sijoittumaan samaan työpisteeseen, jossa itse olin ja hänet mitä ilmeisimmin tavoitaa tästä minun vanhasta työnumerosta.Kiitos kaikille kuluneista vuosista. Aivan mielettömiä kokemuksia (niin hyvässä, kun pahassa) ja vielä hienompia muistoja tulee jäämään näistä neljästä kuluneesta vuodesta.
Kiitos, että sain olla osa tätä työyhteisöä ja pääsin näkemään tätä työpaikkaa laajemmasta kulmasta kun ehkä moni muu on nähnyt.
Mun on aika jatkaa eteenpäin. 🙂
Jouduin muokkaamaan omaa tekstiäni yksityisyyden suojelemiseksi, mutta tunnekohussa en kyennyt parempaankaan. 😛
Torstaina ei enää itkettänyt yhtään, silloin jännitti. Astelin nimittäin uuteen työpaikkaan tapaamaan uusia työtovereita ja näkemään tilat, joissa työskentelen. Mun lisäksi samassa paikassa aloitti myös toinen uusi työntekijä. Se tunne on ihan mukava, kun ei ole ainoa, joka on ihan pihalla. 🙂 Työkaverit on mukavia ja vastaanotto on ollut mielettömän upea. 🙂 Torstai-iltana flunssa isku kaverikseni, mutta menin perjantaina kuitenkin töihin ja sitten vanhaan työpaikkaani omiin läksiäisiini. 🙂 Läksiäiset oli mukavat ja paikalla oli läheisimmät työkaverit. Itseä riivasi ainostaan flunssa ja se, että lauantaina oli töitä.
Lauantaina meninkin töihin, ääntä ei vain kunnolla lähtenyt. Mun työssä tarttee ääntä, mutta rekrysin kollegat toimimaan mun äänenä ja itse vain katselin ympärilleni ja ihmettelin maailman menoa. 😀
Muuten ollaan päästy jo arkeen hyvin kiinni ja uudessa paikassa asiat etenee pikkuhiljaa eteenpäin. Vielä uupuu työpuhelin ja sähköpostitunnukset, mutta eiköhän ne sieltä aikanaan tule. 😉
Tässä istuessa ja ihmetellessä tulen vain todenneeksi, että mun on tässä mielentilassa jotenkin hankala muodostaa ymmärrettäviä lauseita. Sanottavaa olisi paljonkin, mutta en oikein tiedä mihin ajatukseen tarttua ja mistä kirjoittamisen voisi aloittaa. Ehkä sitten tulee jotain järkevää settiä, kun saan pääni jollain tasolla järjestykseen taas. 🙂
Tietysti koulujutut on tää mun ikuinen murheenkryyni, joista en edes tiedä, että mitä ihmettä mä niille teen. 😀 sain erityiskasvatuksen harjoitteluista 2kpl molemmista arvosanan 5. 🙂 Orientaatio-osuuksista on tulleet arvosanat 4 ja 5. Totesin tossa, että nyt voi varmaan loppuopinnot ottaa vähän rennommin, kun oon hikaroinut tarpeeksi. 😉 Peruskoulunkin todistus oli vitosia täynnä, joten mikään ei ole muuttunut niistä ajoista. 😛 Molemmissa amiksissa on myös vedetty samaa linjaa. Mutta voisihan sitä itsensä helpommallakin päästää, mikäli ylpeys vain antaisi periksi. 😛
-M-